Runo 83/365 - Tänään rakennamme kaupungin

tänään rakennamme kaupungin
avaamme kahviloita kadunkulmiin
ja kylvämme ostoskeskuksen siemenet
asfaltoimme pyörätiet
sillat kaartuvat jokien ylle
ja metrolle me annamme vauhtia

tänään rakennamme kaupungin
haluaisit kaksi lentokenttää, mutta ei tämä ole niin iso
yhdestä asiasta olemme kuitenkin yhtä mieltä:
kirjastoja on oltava paljon
ja auki vuorokauden ympäri

Runo 82/365 - Etydi II

varpuset varjomarionetteja
takapihalla tuuli heijaa rengaskeinuja
soittaisin sinulle
mutta ihmissuhteilla on säännöt

Runo 81/365 - Kuukausista

tammikuu:
keitän sinulle teetä
juodaan sitä parvekkeella
kun aamut ovat pimeästä käheitä
ja tähdet kuin neulanpistoja
voin lukea sinulle ääneen Dostojevskia
koska venäläiset klassikot maistuvat parhaalta talvi-iltoina

helmikuu:
kun nouseva aurinko levittää väripaletin hangelle
minä käännän kylkeä ja nuuhkin ihoasi

maaliskuu:
jääpuikoista pisaroi vettä
en koskaan soita pianoa muiden kuullen
mutta ehkä sinulle jo uskallan

huhtikuu:
jos olemme oikein onnekkaita
tänä keväänä löydämme ensimmäisen leskenlehden yhdessä

toukokuu:
tömäytän kiinni viimeisen tenttikirjan
kiskon sinut piknikille
luen T. S. Eliotia, koska hänellä on runoja kissoista
ja toukokuussa kissarunot ovat makoisia
haluan nähdä, mitä kevät piirtää sinun kasvoillesi

kesäkuu:
kesäkuu on lempeä kuukausi
mutta en ole osannut pysähtyä vuosiin
tänä vuonna pysähdyn sinuun

heinäkuu:
päivät alkavat jo lyhetä
mutta sinun kanssasi en sitä huomaa

elokuu:
pienenä omenakaurapaistos oli lempiruokani
mahdatkohan pitää siitä

syyskuu:
rakastan niitä päiviä, joina lätäköiden pinta ratisee askelten alla
kun tulet iltaisin kotiin
voidaan katsoa saksalaisia rikossarjoja
osaan kutoa vain kaulahuivin
mutta voisin opetella villasukatkin

lokakuu:
näin pitkälle en ole ikinä päässyt
mutta haluaisin kovasti uskoa

marraskuu:
kun sataa ensilumi
raahaan sinut ulos
tai ehkä sinä minut
molempi parempi

joulukuu:
voidaan kiistellä siitä
kumman perheen luona vietämme aaton
mutta loppujen lopuksi päivillä ei niin väliä
ja joulun jakaisin kanssasi niin mieluusti
oikeastaan kaiken

Runo 80/365 - Kalenterini on täynnä

päivät kopisevat ohi
kuin tehokkaat sihteerit korkokengissään
kops kops kops kops

kalenterini on täynnä
mutta tänään metrossa oli vapaata aikaa kolme minuuttia
ajattelin

missäköhän vaiheessa ehdin elää

Runo 79/365 - Brasilia, osa 2

Lentokentän kahvilassa tuoksuu sekaisin espresso ja hellepäivä. On silti kylmä: lentokentän ilmastointi toimii tehokkaasti. Minun jalkapohjiani kivistää. Musiikki soi kaiuttimista, en ymmärrä tahtilajista tai rytmistä mitään.

Sinä luet englanninkielistä sanomalehteä. Lentoomme on vielä tunteja aikaa.

*

Kun herään, niskani on jumissa, mutta takkisi hartioillani on lämmin.

Runo 78/365 - Brasilia, osa I

Sauvomme jokea. Ilma on raskasta ja kosteaa ja tuoksuu mudalle. Minä ajattelen mennyttä, suonsilmäkkeitä ja karpaloita ja pitkospuita, ja hetken on ikävä.

"Tiesitkö, että täällä on vain kaksi vuodenaikaa? Sadekausi ja kuivakausi", sinä sanot. Minä mumisen jotakin epäselvää vastaukseksi.

"Miten pitkään vielä?" kysyn. Sinä vilkaiset olkasi yli.

"Etkö haluaisi enää?" Tiedät heti, että puhun meistä, elämästä, matkustamisesta. Ehkä kaikesta.

"Haluan minä", vastaan ja tarkoitan sitä. "Mutta kaipaan kotiin. Pakkasta ja lunta ja turvetta ja ankeita harmaita taloja Helsingissä."

Sinä nyökkäät. Olet hetken hiljaa, höyryä kohoaa vedestä ympärillämme ja maailma on vehreä.

"Entä siellä?" sinä kysyt. Kuulostat surulliselta. "Mitä minulla sinulle olisi?"

"Samaa mitä täälläkin", minä sanon ja kohautan olkiani. "Minä rakastan sinua, tiedäthän."

"Mutta Aurajoessa ei ole pirajoita", roiskautat airolla vettä. "Miltä minä sinua suojelen?"

"Koti-ikävältä", minä vastaan. Sinä hymähdät. Käännät venettä hitusen, ja vaikka Pantanalin tulvasavanni ympärillämme jatkuu loputtomiin, tiedän, että asetat itsellesi uutta kurssia. Minun sydämeni osoittaa kotiin.

Runo 77/365 - Keskeneräisillä tarinoilla

olen kirjoittanut satoja tarinoita
tämän aloittanut kymmeniä kertoja
mutta loppuratkaisuun asti en ole päässyt
en tiedä haluanko

keskeneräisillä tarinoilla
ei voi olla onnettomia

Runo 76/365 - Jos

jos uskaltaisin
kertoisin sinulle maailman:

miten aurinko siivilöityy teen läpi
missä on suosikkikiinalaiseni Tampereella
millaiselta kirjaston kuuluu tuoksua
miten värisen, kun hipaiset niskaa
miltä sinun äänesi minusta tuntuu

jos uskaltaisin
oppisin sinusta kaiken:

miltä hiuksesi tuoksuvat suihkun jälkeen
montako minuuttia kananmunia kuuluu keittää sinua varten
millaisista romaaneista pidät
kuorsaatko
osaatko suudella laisinkaan

jos antaisit
olisin sinun

Runo 75/365 - Frigidoalvania flavida

Frigidoalvania flavida
on pikkuruinen merietana

Neltume on kylä Chilessä
silläkin on historia

Perchtenlaufen
on nimitys rituaaliselle taistelulle

tämän kaiken opin lukemalla tietosanakirjaa
mutta sinusta se ei kerro mitään

Runo 74/365 - Työtapaturma

 Tämän ideasta kuuluu paljolti kiitos Lachesikselle.

*

jos sattuu olemaan salamurhaaja
on perin harmillista
jos kohde sattuu olemaan sievä
ja suloinen
ja nauramaan siten kuin ei kukaan

jos sattuu olemaan salamurhaaja
rakastumista voinee kutsua
työtapaturmaksi

Runo 73/365 - Täydennyspeli

pienenä pelasimme hauskaa peliä
jossa piti täyttää aukkokohdat adjektiiveilla

tämä on sellainen runo

en haluaisi olla yksin
tarvitsisin sinua täyttämään nämä tyhjät rivit
voisit olla ______________
ja myös vähän ____________
mutta loppujen lopuksi tärkeintä olisi, että
vaikka olisit kuinka _____________
olisit juuri sellainen, jonka kanssa on hyvä olla
ja että
sinulla olisi hyvä olla myös minun kanssani

ja jätän tähän vielä yhden tyhjän kohdan
se ei ole adjektiiveille, mutta
voit jättää siihen vaikka puhelinnumerosi
katsos, tähän
______________________

Runo 72/365 - Korkkitaulu

ostin korkkitaulun
siinä se nyt on
kovin yksinäinen ja ankea

kiinnitin siihen kortin Kreetalta
ja tärkeän kokouksen asialistan
ja sitten tuli surku:

jos olisit olemassa vain siksi
että sinuun tökittäisiin asioita nastoilla

Runo 71/365 - Siipirataslaivat

siipirataslaivojen kansilla
illastetaan sivistyneesti
joku soittaa haitarimusiikkia
veden pinnalla huojuu usvaa

minä makaan laiturilla
haistan kalatynnyrit ja savun
kaupunki sopertaa unissaan

tämä on taitekohta
maailmojen tai aikakausien, molempien
minä tulen loskaisilta kujilta, mutta

olen vapaampi lähtemään
kuin he koskaan

Runo 70/365 - Kuivausrumpu

kuivausrumpu on rikki

pisaroita tipahtelee lattialle
ja valuu pitkin käsivarsia kun kannan pyykkejä

aamulla auton ikkuna oli jo jäässä
tiesinhän minä, että se tarkoittaa pahaa

ja sellaisena päivänä jona kuivausrumpu särkyy
loppu on jo lähellä

Runo 69/365 - En minä syntynyt tänne

tämä iho on hauras
silmäkulmien rypyt tienristeyksiä
suupielien juonteet surullisempia kuin tahtoisin
suutele sinä ne pois

aavikkotuuli on pölyinen ja kuiva
kuvittelen, miten hiekka valuu kurkkuun
ja keuhkoihin, tiima tiimalta
aika rahisee ja narskuu ohi

en minä syntynyt tänne
muistan yhä, miltä tuntuu
kun sormenpäät ovat pakkasesta turrat

mutta lunta en ole nähnyt vuosikymmeniin

sinä puhut aina joskus omenapuista
lentolipuista, äidinkielestä
kotiinpaluusta

mutta aina on haavoittuneita
valvottuja öitä edessä lukemattomia
telttakylän pahaenteistä hiljaisuutta

ja aina me jäämme
ryppyjä tulee lisää, tienristeyksiä jää taakse
ja jossain vaiheessa opin katsomaan vain eteenpäin

ja sinä alat puhua siitä
miten lapsemme saavat istuttaa omenapuut puolestamme

Runo 68/365 - Palautetaan lähettäjälle II

palautetaan lähettäjälle:

sänkyni alle unohtunut sukka
sormenjälkesi peilini reunassa
tuoksusi villapaidassani

le Carren romaanit pidän
mutta muista dekkareista en oppinut pitämään
ja koska en voi enää kutsua sinua rakkaaksi
saat nimesi takaisin

ensisuudelmankin palauttaisin, mutta niin
pitäköön joku loput

Runo 67/365 - Luxemburg

Sinä ehdotat, että tällä kertaa olisimme taidemaalareita, mutta minä en osaa maalata. Et sinäkään, olet vain itsevarmempi, joten istun terassipöydän ääreen ja katselen, miten houkuttelet ohikulkijoita hymylläsi.

Tämä kaupunki ei ole meitä varten. Revin croissantistani suikaleita ja yritän olla rypistämättä otsaani.

"Tiesitkö, että Luxemburgissa käytetään toisiksi eniten alkoholia maailmassa asukasta kohden?" sinä kysyt ja istut taas viereeni. Sormissasi on maalitahroja, haiset tärpätille.

Pudistan päätäni. Avaat lompakkosi ja virnistät.

"Meillä on varaa kahteen lasilliseen valkoviiniä. Ehkä pitäisi ryhtyä taidemaalariksi ihan kokopäiväisesti."

Pudistan päätäni toistamiseen. Sinä kurkotat taputtamaan kättäni.

"Nostetaan malja Luxemburgille ja lähdetään sitten. Ei tämä kaupunki ole meitä varten."

Runo 66/365 - Argentiina

Minä hyppään veneeseen ja töytäisen sen samalla liikkeelle.

Joki on hiljainen ja tyyni, kuu aaltoilee sen pinnalla.

"Entä jos jäädään kiinni?"

"Sitten jäädään",  sinä naurat ja äänesi havisee kuin tuuli kukonkorallipuussa.

"Katso. Ei pilviä", sinä sanot ja osoitat taivaalle. Kiskot airoja verkkaan ja kerrot minulle tähdistä Argentiinan yllä.

Runo 65/365 - Tämä on satama

tämä on satama

torilta saa belgialaisia vohveleita
purjeet natisevat
aurinko pirstoutuu aallokkoon

olen ajatellut jäämistä
tämä on ystävällinen kaupunki
ikkunalaudoilla pelargonioita
laiskottelevia kissoja

siltikin
tämä on satama

Runo 64/365 - Etydi II

pudotan postilaatikkoosi taitellun kartan
puhallan saippuakuplia ikkunasi alla
opettelen sirittämään kuin heinäsirkka 

mutta talvet eivät ole minua varten
joten

etsi aarre nopeasti
avaa ikkunasi
kuuntele tarkasti

ennen kuin katoan

Lista

Tämä ei ole runo. Sen sijaan tämä on elämänmuutoslista, ja koska tämä on Olennainen, laitan tämän tännekin. Koska jos en oikeasti tällä kertaa onnistu, en onnistu ikinä.

Tämä on lista asioista, joissa minun pitäisi oppia paremmaksi tai jotka minun pitäisi saada aikaan:

1. Haluan valmistua kandiksi.
2. Haluan hakea vaihtoon.
3. Haluan lopettaa työt tammikuussa.
4. Haluan aloittaa säännöllisen urheiluharrastuksen,.
5. Haluan saada poikaystävän.
6. Haluan saada nanon valmiiksi.
7. Haluan opetella saamaan projektit loppuun.
8. Haluan opetella olemaan oma itseni.
9. Haluan opetella taas lukemaan.
10. Haluan opetella sanomaan ei.

Runo 63/365 - Hypotermia & kofeiiniriippuvuus

en saa patteriani toimimaan
mutta kahvinkeitin sentään pelaa edelleen

hypotermia ja kofeiiniriippuvuus
siinäpä sievä yhdistelmä

huomenna on varmaan edelleen lokakuu
en ole laskenut päiviä

Runo 62/365 - Mesaanimasto

kiipeämme kerrostalon ullakolle
se on kielletty paikka
joten tunnelma on juhlallinen

tänään on Laurin vuoro
istumme rinkiin ja hän keskelle
pölyisestä kattoikkunasta varisee valoa

Lauri rapistelee papereitaan
lukee muutaman lauseen ja me nyökkäilemme
uppoudumme
kunnes Sanna kysyy:

"Mikä oikeastaan on mesaanimasto?"

Lauri karistaa kurkkuaan
hetken on hiljaista
"En minä oikeastaan tiedä. Se on lyhyempi kuin isomasto", hän vastaa
ja me nauramme

sitten Lauri jatkaa
ja me seilaamme sanoilla Reykjavikiin ja takaisin

Runo 61/365 - Adonis

istumme kioskin portailla
lokakuuksi on harvinaisen lämmin
työkaveri polttaa norttia
ja vislaa ohikulkeville miehille

vaikka - pohtiva katse - kukaan niistä ei täytä kriteereitä
minä puren huultani ja yritän olla hymyilemättä
tätä adonisjahtia on jatkunut jo yli vuoden

adonis adonis adonis
minulle tulee siitä sanasta mieleen lähinnä anjovis
enkä kauhean mielelläni
yhdistä tätä konnotaatiota unelmamieheeni

Runo 60/365 - Ehkä, ehkä, ehkä

tämä on pieni arkinen runo
kirjoitan sen jo valmiiksi sinua varten
sanoakseni kiitos, tiedäthän

ehkä pelaat kanssani Afrikan tähteä
ehkä pidät kauhuelokuvista - se on ihan okei
ehkä sinulla on pisamia, mutta ei niillä väliä

me nukumme vierekkäin
totun lopulta tuhinaasi ja lämpöösi
(siihen voi mennä vuosia, olen vähän vaikea
mutta kyllä minä totun)

ehkä keitän sinulle kahvia aamuisin
paitsi jos et pidä siitä
ehkä voisit muistaa syntymäpäiväni
mutta ei haittaa, jos aina et
olen minäkin hajamielinen

ehkä sinä rakastat minua

ehkä vielä joskus luen tämän runon
ilman ehkiä

ehkä olet olemassa
ehkä et

Runo 59/365 - Sinä istut pianon ääressä

sinä istut pianon ääressä kääriytyneenä pyyhkeeseen
kätesi ovat koskettimilla
mutta otsasi kurtussa
etkä särje hiljaisuutta

minä pysähdyn ovelle kahvikuppi kädessä
katson sinua

"minä mietin alkua", sinä sanot, vaikken kysy

istun lattialle
en pidä kahvista ilman maitoa, joten irvistän

"mitä siitä?"

"sitä miten kaikki alkaa aina jostain", sinä hymyilet
C-duuri

"ja kehittyy jonnekin"
soitat koskettimia ensin umpimähkään, sitten poimit tutun sävelkulun

"mistä me aloimme?"

hätkähdän kysymystä
vilkaisen ulos ikkunasta
on yhä pimeää

"tästä", minä sanon
nousen seisomaan
soitan yhden itsevarman nuotin

"ei, liian helppoa", sinä naurat
ja soitat riitasoinnun

"sinä olit ihan idiootti"

"sinä olet edelleen", minä vastaan
juon kahvini loppuun
sinä lopetat soittamisen
nouset tuolilta ja pyyhkeesi putoaa
se on harkittua

hyvä niin

Runo 58/365

suljen silmäni ja tunnen
kuinka ihoni alla räjähtävät
tuhannet ja taas tuhannet supernovat


miten rintakehän alle mahtuu avaruus
matka sydämestä hypotalamukseen 
valovuosien mittainen

(kommunikaatiokatkoksia, siten)

sinä kuljetat sormiasi selkärankaani pitkin
minä värisen
ja putoan kiihtyvällä nopeudella

otat minut kiinni kun
otteeni kirpoaa


kaikki on valkoista ja kirkasta
sinun raukea hymysi se kvasaari
johon lopulta tarkennan

57/365 - Darling,

this I will give you:

my sloppy poetry
lazy Sunday mornings
chirpy giggling
first snow of this winter
little freckles on my arms
sheepy smiles when you say that you love me
adventures, if you'll dare
if you won't, I'll just kiss you until you fall asleep
and I'll keep you safe (if you'll do the same)
endless cups of coffee
love songs (out of tune, I'm afraid)
that little scar in my back no-one ever sees
(no-one, except you)
one third of my bookshelf
(you won't get half, but you can read all my books if you like)
quotes from Casablanca
endless pop culture references

this I will give you
but remember
I'm not for loan

Runo 56/365 - Sillä tavalla ne voitetaan

sillä tavalla ne voitetaan
sinä sanot niin varmasti, että
minulla ei ole sydäntä väittää vastaan
ja on aamu, joten yöhön on ikuisuus

mutta yöaikaan
kun makaan hereillä ja vuoteeni alla rapisee
on niin vaikea hymyillä
sinä makaat siinä kylkeä vasten
olet pehmoinen ja keveä ja lämmin
ja sinä hymyilet

mutta kun kynnet kirskuvat vasten lattiaa
ja hengitys rahisee
ja jos sytyttäisin valot, näkisin ne varmasti
ja sinä olet siinä
ja millä sinua puolustan

anna niiden nähdä, että olet onnellinen
älä, että pelkäät
sinä sanoit
mutta olen onnellinen sinusta
ja sinä olet siinä
joten pelkään

Runo 55/365 - Lancelot

sumu puiden yllä on väsynyttä
syksyn askelet rahisevat polulla
Lancelot kavahtaa tuolissaan
tuijottaa ulos kaihin sumentamin silmin

näin syvälle samoavat vain kuukaudet
kokoontuvat kertomaan tarinoitaan
pakkanen pudottaa punarinnat lennosta
sammal verhoaa piilopirtin
ja Lancelot on maailmalle yhtä kuollut kuin pitäisikin

jossain tuolla maailma rapistuu hitaasti
sade pieksää linnanmuureja ja riipii tarinoista hohdon
jossain tuolla veneet kiskotaan talviteloille
ja viimeinenkin heistä on liian vanha taistelemaan


Avalonin lehdoissa Arthur  pyörittää Guineverea
ja Guinevere nauraa
ja Lancelot miettii, onko unohduksen saaren taikuus tarpeeksi
vai ajatteleeko kuningatar häntä yhä
ja kumpi olisi oikeastaan surullisempaa

ja kun syksy koputtaa oveen
Lancelot päästää hänet sisään

Runo 54/365 - Mitä tahtoisit kuulla

mitä sanoisin että jäisit
kertoisinko sinulle

siitä, miten kaivoshissi kirskuu Wieliczkassa
miten capuccinotaiteilijat tekevät työtään
miten päiväntasaajalla pimeys valahtaa maan yli arvaamatta

mitä tahtoisit kuulla

syksy sataa yllemme vaahteranlehtinä
leivon sinulle kurpitsapiiraita
ja sidon sinut vuoteeseen silkkihuivein
iltasaduksi luen algebraa
talvipakkasten tullen istumme parvekkeella
ja kaupunki maalaa taivaan pehmeän oranssiksi

mitä tahtoisit kuulla
mitä sanoisin, että jäisit

Runo 53/365 - Avaruuslohikäärmeistä, osa 2

tämä sinun tulee tietää:
aurinkolohikäärmeet eivät ole ystävällisiä

se ei ole mikään ihme.
jos syntyisit itse auringossa
joka korventaisi polttaisi raastaisi
(muistatko ensimmäisen kerran
kun poltit sormesi uteliaisuuttasi?)
jos roihuaisit sisältä

avaruus on kylmä
ja aurinkolohikäärmeet ovat tulesta taottuja
ilman aurinkoaan ne kuolevat
auringon tuli roihuaa niiden sisällä
ja polttaa hitaasti hengiltä

joskus ne pakenevat
repivät lämpöä eksyneiden rakettien moottoreista
tulivuorten syövereistä
generaattoreista, jotka on rakennettu elämää varten
(vaikkakaan ei niiden)

joskus ne pakenevat
avaruuden päiväperhoja
raapivat tuskansa jäljet arviksi avaruuteen
ja lopulta
antavat liekkien sammua
siipiensä varista tuhkaksi