Ihosi on tundraa

sinun ihosi on tundraa
kesytöntä, kartoittamatonta, viileää
karhea partasi varvikkoa ja jäkälää
kun juoksutan sormiani sen läpi

 hengityksesi on tasaista, katkeamatonta
suljen silmäni ja melkein näen
miten Jäämeren aallot lyövät rantaan
väsymättä, taas, taas, taas

sinun sisälläsi uinuu kaamos, mutta
nyt eletään kesää
toivon, ettei aurinkomme laske
vielä kuukausiin