Runo 93/365 - Indonesiaa repivät rajumyrskyt

makaan sohvalla, koska ilman sinua
yhteinen vuoteemme on kylmä
kuuntelen kelloja, ne ovat edelleen
aavistuksen eri tahdissa

eilen sain postikortin
toissapäivänä puhuimme kymmenen minuuttia
tänään seisoin kassajonossa ja radiossa kerrottiin
että Indonesiaa repivät rajumyrskyt

täällä satoi lunta
joku oli ripustanut jouluvalot kerrostalon ikkunaan

olen oppinut keittämään parempaa kahvia
ja neulonut puolikkaan sukan sinulle
harkitsin ostavani kissan

siinä on sinulle jo monta syytä tulla kotiin

92/365 - Kruunuvuori II

lattia on kuorrutettu kellastunein sanomalehdin
ovet riippuvat saranoillaan
portaat narisevat ja notkuvat kenkien alla

taulujen sijaan seiniä koristavat kosteusvauriot
ikkunasta on satanut sisään lunta

minä mietin, miten pitkään nämä seinät kestävät
ennen kuin tuuli ja sade syleilevät ne rikki

huvilat seisovat tyhjillään

luonto on lempeä kuokkavieras
mutta kun se kerran tanssii sisään
juhlat ovat jo ohi

Runo 91/365 - Ettei Itämeri ole Jäämeri

meri huuhtoo varpaita, ranta jatkuu ikuisuuksiin
sinä hypytät aallonhiomaa lasipalaa kämmenellä
taivaanranta on lakastuneen kesän sävyä

ainahan sinä voit lähettää pullopostia, vitsailet
usva alkaa nousta, joten suuntaamme takaisin autolle

myöhemmin marraskuussa raapustan ensimmäisen rivin paperille
mutta kyllähän minä tiedän, ettei Itämeri ole Jäämeri


etäisyydestä huolimatta, lupasin
kuinka olisin voinut tietää,
ettei sitä mitata kilometreissä vaan kuukausissa?

Runo 90/365 - Rupikonna

töyrään alla
vesiheinän suojassa
kosteaa mutaa peittonaan
istuu pullea rupikonna

virta solisee ohi
konna kurnuttaa
kroak kroaak

jos osaisit sen kieltä
tietäisit, että se jupisee itsekseen
kiroaa lauhaa syksyä

on hankalaa suunnitella talvilepo, tiedättehän
ei horrokseen vaivuta noin vain
ja turha on leimata valittajaksi
ei vaihtolämpöisyys ole rupikonnien oma valinta

Runo 89/365 - (nimetön)

juoksemme ylös mäenrinnettä
lumi pöllyää, keuhkoihin sattuu
mutta talvipäivä on kuulas

laskemme ainakin sata kertaa
viimeisellä kerralla törmäämme omenapuuhun

makaamme kinoksissa ja nauramme
varpaani ovat kylmästä turrat
mutta sydämelläni on lämmin

*

istun käytävällä
ilma on raskasta hengittää
desinfiointiainetta, yskää
seinien vihreys sattuu verkkokalvoihin

odotus päättyy lopulta
minä nousen
ulkona on kaunis kesäpäivä
mutta sydämeni on turta

Runo 88/365 - Phobos

tulen kotiin
kylpyhuoneen ovi on auki
hiuksiasi lavuaarissa

sinä katsot minua uhmakkaasti
leukasi vapisee
en vieläkään tiedä
mitä sinä pelkäät


makaamme vuoteessa
lokakuu ryskyttää ikkunoita
sivelen niskaasi
se on nyt paljas


Phobos putoaa 11 miljoonan vuoden kuluttua
ellei se repeydy kappaleiksi ennen sitä

minäkin olen aika kärsivällinen

Runo 87/365 - Siperian kuninkaista

tällaisina öinä
hiki liimautuu lakanoihin

uneksin harmaasusista
Siperin kuninkaista
neulasten kitkerästä katkusta
sohjoon vettyneistä nahkasaappaista
ja herään
ahkion remmi on hiertänyt niskan ruhjeelle

kerrostaloja ja asfalttia
varistan tuhkaa savukkeesta
se sataa kuin harmaa lumi

Runo 86/365 - Marraskuu

on marraskuu
ihoni alkaa rakoilla

tänään harakka istui ikkunalaudalle
sen tummat silmät olivat kuin sinun
ehkä olette sukua
koska harakkakin lähti

Ilmoitus

Hei!

Kuten ehkä olette huomanneet, viimeaikoina en ole juurikaan julkaissut uusia runoja. Se johtuu siitä, että työskentelen parhaillaan NaNoWriMo-romaanini kanssa, ja koska sen kirjoittaminen vie aika lailla kaiken kirjallisen energiani, en oikein pysty kirjoittamaan joka päivä runoa. En kuitenkaan aio hylätä tätä projektia, vaan päivitän sitä marraskuussa jaksamisen mukaan ja kirin sitten taas joulukuussa kiinni aikatauluun.

Kiitos ihanista kommenteistanne ja siitä, että olette lukemassa näitä runoja - on paljon kivempi kirjoittaa, kun tietää, ettei kirjoita pelkästään itselleen.

Poem 85/365 - The Tiniest Creature

I’m the tiniest creature you’ve ever met
I’m the voice of your heart’s regret
first you will not hear me at all
for as I told, I’m so very small

But just you wait, and I will grow
and before me your heart shall bow
and when I am ready (and that will be soon)
I’ll command your heart from dawn till noon

And while you lay asleep next to her
I sometimes curl up a bit tinier
but when she is gone and you wake up alone
your heart will slowly turn into stone

But don’t worry, my dear, don’t worry at all
I won’t let you cry, I won’t let you fall
I will never leave you, that couldn’t be
and when she leaves, you’ll always have me.

Runo 84/365 - Taskukoalaruno

Huopapesässä piiloilen
siellä salaa kuuta katselen
siinä salaisuus on taskukoaloiden
että on koala onnellinen
jos kuutamoon nukahtaa alla huopien

Vaan on joskus vaikeaa
koalan itsekseen nukahtaa
kun kuu on käynyt leikkimään
piilosta kera pilvisään

Siksi koala valvoo itsekseen
ja kaipaisi toista vierelleen
mutta niitä on aina yksi vain
ja se on tragedia koalain

Tämä runo ei pääty kuitenkaan
mokomaan suruisaan tragediaan
sillä koalain saduissa kerrotaan
että vaikka vielä ei toista olekaan

Jos jaksaa ja jaksaa vain odottaa
niin ehkä lopulta onnen saa

Ja siksi luovuta eivät koalat nää
sillä maailma on täynnä nähtävää
ja jos piilosta pois vain uskaltaa
on maailma niin kaunis valloittaa