Runo 89/365 - (nimetön)

juoksemme ylös mäenrinnettä
lumi pöllyää, keuhkoihin sattuu
mutta talvipäivä on kuulas

laskemme ainakin sata kertaa
viimeisellä kerralla törmäämme omenapuuhun

makaamme kinoksissa ja nauramme
varpaani ovat kylmästä turrat
mutta sydämelläni on lämmin

*

istun käytävällä
ilma on raskasta hengittää
desinfiointiainetta, yskää
seinien vihreys sattuu verkkokalvoihin

odotus päättyy lopulta
minä nousen
ulkona on kaunis kesäpäivä
mutta sydämeni on turta