Runo 96/365 - Meripoika

joskus elämässä käy niin

joskus sitä löytää uudelleen kadottamansa
joskus sitä saa juuri sen mitä toivoi
joskus on hymyiltävä niin että suupieliin sattuu

joskus, jos vain seisoo rannalla
tuulessa ja tuiskussa ja sateessa
myrskylyhty ohjaa meripojan rantaan

ja vaikka kostea hiekka on kylmää
ja kivet raapivat jalkapohjia
on sinun kätesi lämmin
ja minun on helppo olla sinun

Runo 95/365 - Siivoustalkoot

sormenjäljet lasiovessa
hiekkaa eteisessä
mustekynää tapetissa

pestään pois
lakaistaan ulos
vaihdetaan tapetit

ja sitten
lapsuus onkin jo ohi

Runo 94/365 - Sinä olet taifuuni

Love says: it is good that you exist.
*

sinulla on maailman kauneimmat kädet
sellaiset, joilla huolletaan polkupyöriä
tai muovataan maailmankaikkeutta
tai kirjoitetaan selkään keskellä yötä

sinä olet taifuuni
ja kun naurat, sydämeni yli
pyyhkäisee kevätsade

sinä olet se valo
johon aamun tullen havahdun

Runo 93/365 - Indonesiaa repivät rajumyrskyt

makaan sohvalla, koska ilman sinua
yhteinen vuoteemme on kylmä
kuuntelen kelloja, ne ovat edelleen
aavistuksen eri tahdissa

eilen sain postikortin
toissapäivänä puhuimme kymmenen minuuttia
tänään seisoin kassajonossa ja radiossa kerrottiin
että Indonesiaa repivät rajumyrskyt

täällä satoi lunta
joku oli ripustanut jouluvalot kerrostalon ikkunaan

olen oppinut keittämään parempaa kahvia
ja neulonut puolikkaan sukan sinulle
harkitsin ostavani kissan

siinä on sinulle jo monta syytä tulla kotiin

92/365 - Kruunuvuori II

lattia on kuorrutettu kellastunein sanomalehdin
ovet riippuvat saranoillaan
portaat narisevat ja notkuvat kenkien alla

taulujen sijaan seiniä koristavat kosteusvauriot
ikkunasta on satanut sisään lunta

minä mietin, miten pitkään nämä seinät kestävät
ennen kuin tuuli ja sade syleilevät ne rikki

huvilat seisovat tyhjillään

luonto on lempeä kuokkavieras
mutta kun se kerran tanssii sisään
juhlat ovat jo ohi

Runo 91/365 - Ettei Itämeri ole Jäämeri

meri huuhtoo varpaita, ranta jatkuu ikuisuuksiin
sinä hypytät aallonhiomaa lasipalaa kämmenellä
taivaanranta on lakastuneen kesän sävyä

ainahan sinä voit lähettää pullopostia, vitsailet
usva alkaa nousta, joten suuntaamme takaisin autolle

myöhemmin marraskuussa raapustan ensimmäisen rivin paperille
mutta kyllähän minä tiedän, ettei Itämeri ole Jäämeri


etäisyydestä huolimatta, lupasin
kuinka olisin voinut tietää,
ettei sitä mitata kilometreissä vaan kuukausissa?

Runo 90/365 - Rupikonna

töyrään alla
vesiheinän suojassa
kosteaa mutaa peittonaan
istuu pullea rupikonna

virta solisee ohi
konna kurnuttaa
kroak kroaak

jos osaisit sen kieltä
tietäisit, että se jupisee itsekseen
kiroaa lauhaa syksyä

on hankalaa suunnitella talvilepo, tiedättehän
ei horrokseen vaivuta noin vain
ja turha on leimata valittajaksi
ei vaihtolämpöisyys ole rupikonnien oma valinta

Runo 89/365 - (nimetön)

juoksemme ylös mäenrinnettä
lumi pöllyää, keuhkoihin sattuu
mutta talvipäivä on kuulas

laskemme ainakin sata kertaa
viimeisellä kerralla törmäämme omenapuuhun

makaamme kinoksissa ja nauramme
varpaani ovat kylmästä turrat
mutta sydämelläni on lämmin

*

istun käytävällä
ilma on raskasta hengittää
desinfiointiainetta, yskää
seinien vihreys sattuu verkkokalvoihin

odotus päättyy lopulta
minä nousen
ulkona on kaunis kesäpäivä
mutta sydämeni on turta

Runo 88/365 - Phobos

tulen kotiin
kylpyhuoneen ovi on auki
hiuksiasi lavuaarissa

sinä katsot minua uhmakkaasti
leukasi vapisee
en vieläkään tiedä
mitä sinä pelkäät


makaamme vuoteessa
lokakuu ryskyttää ikkunoita
sivelen niskaasi
se on nyt paljas


Phobos putoaa 11 miljoonan vuoden kuluttua
ellei se repeydy kappaleiksi ennen sitä

minäkin olen aika kärsivällinen

Runo 87/365 - Siperian kuninkaista

tällaisina öinä
hiki liimautuu lakanoihin

uneksin harmaasusista
Siperin kuninkaista
neulasten kitkerästä katkusta
sohjoon vettyneistä nahkasaappaista
ja herään
ahkion remmi on hiertänyt niskan ruhjeelle

kerrostaloja ja asfalttia
varistan tuhkaa savukkeesta
se sataa kuin harmaa lumi

Runo 86/365 - Marraskuu

on marraskuu
ihoni alkaa rakoilla

tänään harakka istui ikkunalaudalle
sen tummat silmät olivat kuin sinun
ehkä olette sukua
koska harakkakin lähti

Poem 85/365 - The Tiniest Creature

I’m the tiniest creature you’ve ever met
I’m the voice of your heart’s regret
first you will not hear me at all
for as I told, I’m so very small

But just you wait, and I will grow
and before me your heart shall bow
and when I am ready (and that will be soon)
I’ll command your heart from dawn till noon

And while you lay asleep next to her
I sometimes curl up a bit tinier
but when she is gone and you wake up alone
your heart will slowly turn into stone

But don’t worry, my dear, don’t worry at all
I won’t let you cry, I won’t let you fall
I will never leave you, that couldn’t be
and when she leaves, you’ll always have me.

Runo 84/365 - Taskukoalaruno

Huopapesässä piiloilen
siellä salaa kuuta katselen
siinä salaisuus on taskukoaloiden
että on koala onnellinen
jos kuutamoon nukahtaa alla huopien

Vaan on joskus vaikeaa
koalan itsekseen nukahtaa
kun kuu on käynyt leikkimään
piilosta kera pilvisään

Siksi koala valvoo itsekseen
ja kaipaisi toista vierelleen
mutta niitä on aina yksi vain
ja se on tragedia koalain

Tämä runo ei pääty kuitenkaan
mokomaan suruisaan tragediaan
sillä koalain saduissa kerrotaan
että vaikka vielä ei toista olekaan

Jos jaksaa ja jaksaa vain odottaa
niin ehkä lopulta onnen saa

Ja siksi luovuta eivät koalat nää
sillä maailma on täynnä nähtävää
ja jos piilosta pois vain uskaltaa
on maailma niin kaunis valloittaa

Runo 83/365 - Tänään rakennamme kaupungin

tänään rakennamme kaupungin
avaamme kahviloita kadunkulmiin
ja kylvämme ostoskeskuksen siemenet
asfaltoimme pyörätiet
sillat kaartuvat jokien ylle
ja metrolle me annamme vauhtia

tänään rakennamme kaupungin
haluaisit kaksi lentokenttää, mutta ei tämä ole niin iso
yhdestä asiasta olemme kuitenkin yhtä mieltä:
kirjastoja on oltava paljon
ja auki vuorokauden ympäri

Runo 82/365 - Etydi II

varpuset varjomarionetteja
takapihalla tuuli heijaa rengaskeinuja
soittaisin sinulle
mutta ihmissuhteilla on säännöt

Runo 81/365 - Kuukausista

tammikuu:
keitän sinulle teetä
juodaan sitä parvekkeella
kun aamut ovat pimeästä käheitä
ja tähdet kuin neulanpistoja
voin lukea sinulle ääneen Dostojevskia
koska venäläiset klassikot maistuvat parhaalta talvi-iltoina

helmikuu:
kun nouseva aurinko levittää väripaletin hangelle
minä käännän kylkeä ja nuuhkin ihoasi

maaliskuu:
jääpuikoista pisaroi vettä
en koskaan soita pianoa muiden kuullen
mutta ehkä sinulle jo uskallan

huhtikuu:
jos olemme oikein onnekkaita
tänä keväänä löydämme ensimmäisen leskenlehden yhdessä

toukokuu:
tömäytän kiinni viimeisen tenttikirjan
kiskon sinut piknikille
luen T. S. Eliotia, koska hänellä on runoja kissoista
ja toukokuussa kissarunot ovat makoisia
haluan nähdä, mitä kevät piirtää sinun kasvoillesi

kesäkuu:
kesäkuu on lempeä kuukausi
mutta en ole osannut pysähtyä vuosiin
tänä vuonna pysähdyn sinuun

heinäkuu:
päivät alkavat jo lyhetä
mutta sinun kanssasi en sitä huomaa

elokuu:
pienenä omenakaurapaistos oli lempiruokani
mahdatkohan pitää siitä

syyskuu:
rakastan niitä päiviä, joina lätäköiden pinta ratisee askelten alla
kun tulet iltaisin kotiin
voidaan katsoa saksalaisia rikossarjoja
osaan kutoa vain kaulahuivin
mutta voisin opetella villasukatkin

lokakuu:
näin pitkälle en ole ikinä päässyt
mutta haluaisin kovasti uskoa

marraskuu:
kun sataa ensilumi
raahaan sinut ulos
tai ehkä sinä minut
molempi parempi

joulukuu:
voidaan kiistellä siitä
kumman perheen luona vietämme aaton
mutta loppujen lopuksi päivillä ei niin väliä
ja joulun jakaisin kanssasi niin mieluusti
oikeastaan kaiken

Runo 80/365 - Kalenterini on täynnä

päivät kopisevat ohi
kuin tehokkaat sihteerit korkokengissään
kops kops kops kops

kalenterini on täynnä
mutta tänään metrossa oli vapaata aikaa kolme minuuttia
ajattelin

missäköhän vaiheessa ehdin elää

Runo 79/365 - Brasilia, osa 2

Lentokentän kahvilassa tuoksuu sekaisin espresso ja hellepäivä. On silti kylmä: lentokentän ilmastointi toimii tehokkaasti. Minun jalkapohjiani kivistää. Musiikki soi kaiuttimista, en ymmärrä tahtilajista tai rytmistä mitään.

Sinä luet englanninkielistä sanomalehteä. Lentoomme on vielä tunteja aikaa.

*

Kun herään, niskani on jumissa, mutta takkisi hartioillani on lämmin.

Runo 78/365 - Brasilia, osa I

Sauvomme jokea. Ilma on raskasta ja kosteaa ja tuoksuu mudalle. Minä ajattelen mennyttä, suonsilmäkkeitä ja karpaloita ja pitkospuita, ja hetken on ikävä.

"Tiesitkö, että täällä on vain kaksi vuodenaikaa? Sadekausi ja kuivakausi", sinä sanot. Minä mumisen jotakin epäselvää vastaukseksi.

"Miten pitkään vielä?" kysyn. Sinä vilkaiset olkasi yli.

"Etkö haluaisi enää?" Tiedät heti, että puhun meistä, elämästä, matkustamisesta. Ehkä kaikesta.

"Haluan minä", vastaan ja tarkoitan sitä. "Mutta kaipaan kotiin. Pakkasta ja lunta ja turvetta ja ankeita harmaita taloja Helsingissä."

Sinä nyökkäät. Olet hetken hiljaa, höyryä kohoaa vedestä ympärillämme ja maailma on vehreä.

"Entä siellä?" sinä kysyt. Kuulostat surulliselta. "Mitä minulla sinulle olisi?"

"Samaa mitä täälläkin", minä sanon ja kohautan olkiani. "Minä rakastan sinua, tiedäthän."

"Mutta Aurajoessa ei ole pirajoita", roiskautat airolla vettä. "Miltä minä sinua suojelen?"

"Koti-ikävältä", minä vastaan. Sinä hymähdät. Käännät venettä hitusen, ja vaikka Pantanalin tulvasavanni ympärillämme jatkuu loputtomiin, tiedän, että asetat itsellesi uutta kurssia. Minun sydämeni osoittaa kotiin.

Runo 77/365 - Keskeneräisillä tarinoilla

olen kirjoittanut satoja tarinoita
tämän aloittanut kymmeniä kertoja
mutta loppuratkaisuun asti en ole päässyt
en tiedä haluanko

keskeneräisillä tarinoilla
ei voi olla onnettomia