Runo 88/365 - Phobos

tulen kotiin
kylpyhuoneen ovi on auki
hiuksiasi lavuaarissa

sinä katsot minua uhmakkaasti
leukasi vapisee
en vieläkään tiedä
mitä sinä pelkäät


makaamme vuoteessa
lokakuu ryskyttää ikkunoita
sivelen niskaasi
se on nyt paljas


Phobos putoaa 11 miljoonan vuoden kuluttua
ellei se repeydy kappaleiksi ennen sitä

minäkin olen aika kärsivällinen

Runo 58/365

suljen silmäni ja tunnen
kuinka ihoni alla räjähtävät
tuhannet ja taas tuhannet supernovat


miten rintakehän alle mahtuu avaruus
matka sydämestä hypotalamukseen 
valovuosien mittainen

(kommunikaatiokatkoksia, siten)

sinä kuljetat sormiasi selkärankaani pitkin
minä värisen
ja putoan kiihtyvällä nopeudella

otat minut kiinni kun
otteeni kirpoaa


kaikki on valkoista ja kirkasta
sinun raukea hymysi se kvasaari
johon lopulta tarkennan

Runo 19/365 - Konkistadori

makaan riippukeinussa ja luen Corto Maltesea
taivaanranta punertaa kevyesti
nauttinen hämärä, minä määrittelen
ja ajattelen, että jos olisin merellä
voisin nyt määrittää sijaintini sekstantilla

en kuitenkaan ole konkistadori
riippumattokin muistuttaa laivaa vain hieman
ja löytöretkistäni jännittävimmät
käyn kirjojen sivuilla