Runo 96/365 - Meripoika

joskus elämässä käy niin

joskus sitä löytää uudelleen kadottamansa
joskus sitä saa juuri sen mitä toivoi
joskus on hymyiltävä niin että suupieliin sattuu

joskus, jos vain seisoo rannalla
tuulessa ja tuiskussa ja sateessa
myrskylyhty ohjaa meripojan rantaan

ja vaikka kostea hiekka on kylmää
ja kivet raapivat jalkapohjia
on sinun kätesi lämmin
ja minun on helppo olla sinun

Runo 94/365 - Sinä olet taifuuni

Love says: it is good that you exist.
*

sinulla on maailman kauneimmat kädet
sellaiset, joilla huolletaan polkupyöriä
tai muovataan maailmankaikkeutta
tai kirjoitetaan selkään keskellä yötä

sinä olet taifuuni
ja kun naurat, sydämeni yli
pyyhkäisee kevätsade

sinä olet se valo
johon aamun tullen havahdun

Runo 91/365 - Ettei Itämeri ole Jäämeri

meri huuhtoo varpaita, ranta jatkuu ikuisuuksiin
sinä hypytät aallonhiomaa lasipalaa kämmenellä
taivaanranta on lakastuneen kesän sävyä

ainahan sinä voit lähettää pullopostia, vitsailet
usva alkaa nousta, joten suuntaamme takaisin autolle

myöhemmin marraskuussa raapustan ensimmäisen rivin paperille
mutta kyllähän minä tiedän, ettei Itämeri ole Jäämeri


etäisyydestä huolimatta, lupasin
kuinka olisin voinut tietää,
ettei sitä mitata kilometreissä vaan kuukausissa?

Runo 88/365 - Phobos

tulen kotiin
kylpyhuoneen ovi on auki
hiuksiasi lavuaarissa

sinä katsot minua uhmakkaasti
leukasi vapisee
en vieläkään tiedä
mitä sinä pelkäät


makaamme vuoteessa
lokakuu ryskyttää ikkunoita
sivelen niskaasi
se on nyt paljas


Phobos putoaa 11 miljoonan vuoden kuluttua
ellei se repeydy kappaleiksi ennen sitä

minäkin olen aika kärsivällinen

Poem 85/365 - The Tiniest Creature

I’m the tiniest creature you’ve ever met
I’m the voice of your heart’s regret
first you will not hear me at all
for as I told, I’m so very small

But just you wait, and I will grow
and before me your heart shall bow
and when I am ready (and that will be soon)
I’ll command your heart from dawn till noon

And while you lay asleep next to her
I sometimes curl up a bit tinier
but when she is gone and you wake up alone
your heart will slowly turn into stone

But don’t worry, my dear, don’t worry at all
I won’t let you cry, I won’t let you fall
I will never leave you, that couldn’t be
and when she leaves, you’ll always have me.

Runo 81/365 - Kuukausista

tammikuu:
keitän sinulle teetä
juodaan sitä parvekkeella
kun aamut ovat pimeästä käheitä
ja tähdet kuin neulanpistoja
voin lukea sinulle ääneen Dostojevskia
koska venäläiset klassikot maistuvat parhaalta talvi-iltoina

helmikuu:
kun nouseva aurinko levittää väripaletin hangelle
minä käännän kylkeä ja nuuhkin ihoasi

maaliskuu:
jääpuikoista pisaroi vettä
en koskaan soita pianoa muiden kuullen
mutta ehkä sinulle jo uskallan

huhtikuu:
jos olemme oikein onnekkaita
tänä keväänä löydämme ensimmäisen leskenlehden yhdessä

toukokuu:
tömäytän kiinni viimeisen tenttikirjan
kiskon sinut piknikille
luen T. S. Eliotia, koska hänellä on runoja kissoista
ja toukokuussa kissarunot ovat makoisia
haluan nähdä, mitä kevät piirtää sinun kasvoillesi

kesäkuu:
kesäkuu on lempeä kuukausi
mutta en ole osannut pysähtyä vuosiin
tänä vuonna pysähdyn sinuun

heinäkuu:
päivät alkavat jo lyhetä
mutta sinun kanssasi en sitä huomaa

elokuu:
pienenä omenakaurapaistos oli lempiruokani
mahdatkohan pitää siitä

syyskuu:
rakastan niitä päiviä, joina lätäköiden pinta ratisee askelten alla
kun tulet iltaisin kotiin
voidaan katsoa saksalaisia rikossarjoja
osaan kutoa vain kaulahuivin
mutta voisin opetella villasukatkin

lokakuu:
näin pitkälle en ole ikinä päässyt
mutta haluaisin kovasti uskoa

marraskuu:
kun sataa ensilumi
raahaan sinut ulos
tai ehkä sinä minut
molempi parempi

joulukuu:
voidaan kiistellä siitä
kumman perheen luona vietämme aaton
mutta loppujen lopuksi päivillä ei niin väliä
ja joulun jakaisin kanssasi niin mieluusti
oikeastaan kaiken

Runo 58/365

suljen silmäni ja tunnen
kuinka ihoni alla räjähtävät
tuhannet ja taas tuhannet supernovat


miten rintakehän alle mahtuu avaruus
matka sydämestä hypotalamukseen 
valovuosien mittainen

(kommunikaatiokatkoksia, siten)

sinä kuljetat sormiasi selkärankaani pitkin
minä värisen
ja putoan kiihtyvällä nopeudella

otat minut kiinni kun
otteeni kirpoaa


kaikki on valkoista ja kirkasta
sinun raukea hymysi se kvasaari
johon lopulta tarkennan

Runo 54/365 - Mitä tahtoisit kuulla

mitä sanoisin että jäisit
kertoisinko sinulle

siitä, miten kaivoshissi kirskuu Wieliczkassa
miten capuccinotaiteilijat tekevät työtään
miten päiväntasaajalla pimeys valahtaa maan yli arvaamatta

mitä tahtoisit kuulla

syksy sataa yllemme vaahteranlehtinä
leivon sinulle kurpitsapiiraita
ja sidon sinut vuoteeseen silkkihuivein
iltasaduksi luen algebraa
talvipakkasten tullen istumme parvekkeella
ja kaupunki maalaa taivaan pehmeän oranssiksi

mitä tahtoisit kuulla
mitä sanoisin, että jäisit