tämä iho on hauras
silmäkulmien rypyt tienristeyksiä
suupielien juonteet surullisempia kuin tahtoisin
suutele sinä ne pois
aavikkotuuli on pölyinen ja kuiva
kuvittelen, miten hiekka valuu kurkkuun
ja keuhkoihin, tiima tiimalta
aika rahisee ja narskuu ohi
en minä syntynyt tänne
muistan yhä, miltä tuntuu
kun sormenpäät ovat pakkasesta turrat
mutta lunta en ole nähnyt vuosikymmeniin
sinä puhut aina joskus omenapuista
lentolipuista, äidinkielestä
kotiinpaluusta
mutta aina on haavoittuneita
valvottuja öitä edessä lukemattomia
telttakylän pahaenteistä hiljaisuutta
ja aina me jäämme
ryppyjä tulee lisää, tienristeyksiä jää taakse
ja jossain vaiheessa opin katsomaan vain eteenpäin
ja sinä alat puhua siitä
miten lapsemme saavat istuttaa omenapuut puolestamme
Elin ja tarvike
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti