Sinä ehdotat, että tällä kertaa olisimme taidemaalareita, mutta minä en osaa maalata. Et sinäkään, olet vain itsevarmempi, joten istun terassipöydän ääreen ja katselen, miten houkuttelet ohikulkijoita hymylläsi.
Tämä kaupunki ei ole meitä varten. Revin croissantistani suikaleita ja yritän olla rypistämättä otsaani.
"Tiesitkö, että Luxemburgissa käytetään toisiksi eniten alkoholia maailmassa asukasta kohden?" sinä kysyt ja istut taas viereeni. Sormissasi on maalitahroja, haiset tärpätille.
Pudistan päätäni. Avaat lompakkosi ja virnistät.
"Meillä on varaa kahteen lasilliseen valkoviiniä. Ehkä pitäisi ryhtyä taidemaalariksi ihan kokopäiväisesti."
Pudistan päätäni toistamiseen. Sinä kurkotat taputtamaan kättäni.
"Nostetaan malja Luxemburgille ja lähdetään sitten. Ei tämä kaupunki ole meitä varten."
Fyysisentyön tunti
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti