Runo 55/365 - Lancelot

sumu puiden yllä on väsynyttä
syksyn askelet rahisevat polulla
Lancelot kavahtaa tuolissaan
tuijottaa ulos kaihin sumentamin silmin

näin syvälle samoavat vain kuukaudet
kokoontuvat kertomaan tarinoitaan
pakkanen pudottaa punarinnat lennosta
sammal verhoaa piilopirtin
ja Lancelot on maailmalle yhtä kuollut kuin pitäisikin

jossain tuolla maailma rapistuu hitaasti
sade pieksää linnanmuureja ja riipii tarinoista hohdon
jossain tuolla veneet kiskotaan talviteloille
ja viimeinenkin heistä on liian vanha taistelemaan


Avalonin lehdoissa Arthur  pyörittää Guineverea
ja Guinevere nauraa
ja Lancelot miettii, onko unohduksen saaren taikuus tarpeeksi
vai ajatteleeko kuningatar häntä yhä
ja kumpi olisi oikeastaan surullisempaa

ja kun syksy koputtaa oveen
Lancelot päästää hänet sisään

Runo 53/365 - Avaruuslohikäärmeistä, osa 2

tämä sinun tulee tietää:
aurinkolohikäärmeet eivät ole ystävällisiä

se ei ole mikään ihme.
jos syntyisit itse auringossa
joka korventaisi polttaisi raastaisi
(muistatko ensimmäisen kerran
kun poltit sormesi uteliaisuuttasi?)
jos roihuaisit sisältä

avaruus on kylmä
ja aurinkolohikäärmeet ovat tulesta taottuja
ilman aurinkoaan ne kuolevat
auringon tuli roihuaa niiden sisällä
ja polttaa hitaasti hengiltä

joskus ne pakenevat
repivät lämpöä eksyneiden rakettien moottoreista
tulivuorten syövereistä
generaattoreista, jotka on rakennettu elämää varten
(vaikkakaan ei niiden)

joskus ne pakenevat
avaruuden päiväperhoja
raapivat tuskansa jäljet arviksi avaruuteen
ja lopulta
antavat liekkien sammua
siipiensä varista tuhkaksi

Runo 36/365 - Avalon

Avalon palaa jo
lasimurskaa ja nokea
taivas on harmaa
tuhka sekoittuu veteen tummina kierteinä

Avalon palaa
taivas kirskuu
sinä vapiset ja katsot pois

mutta turvasatamat ovat jo menneet
maailma on kaatunut

tämä on unien kaupunki
tänään alkaa yö
me nukahdamme teräsrukkien hyrinään

Runo 32/365 - Dido

Tantalos tarjosi poikansa jumalille
brutaalia mutta toimivaa
harmi vain, ettei jumalia huijata

vaikka aina joukkoon mahtuu yksi Dido
"omnomnom, niin mitä tää nyt oli?"

siinä meni olkapää
onneksi norsunluunmetsästäjät
tuomittiin vasta vuosituhansia myöhemmin