Runo 23/365 - Meredith

raavin rannetta, aurinko kihelmöi
sinä kurtistat kulmiasi, mutta et sano mitään
meri on viileä ja harmaa ja syvä
tyrkkäisin sinut yli veneen laidan, mutta tiedän
että olet onnettomasti rakastunut

jossain piilossa hylkeennahkani kuivuu
sinä voisit polttaa sen, mutta olet liian lempeä
eikö kukaan ole kertonut sinulle, miesparka,
että meren olennot eivät sääliä tunne?

sinä heität verkot veteen
minä laulan ja ajattelen kaloja
jotka takertuvat silmukoihin

tukehtuvat myöhemmin
kun

Runo 22/365 - Delhi

taivas on murheellisempi kuin eilen
pakkasit laukun ja lähdit Delhiin

radiossa Sting laulaa
a thousand years, a thousand more, 
a thousand times a million doors to eternity 

minä tiskaan, pölytän matot, pesen ikkunat
mutta jätän hammasharjasi mukiin
ja vaatekaappiin tyhjän hyllyn sinua varten

menen kansanopistokurssille opettelemaan ikebanaa
lokakuussa posti tuo kortin sinulta
käsialasi on yhtä tiheää kuin sydämeni syke

täällä sataa ja eilen apinat varastivat sateenvarjoni

hymyilen, ja sitten lasken kortin kädestäni
et kirjoita mitään kotiinpaluusta, joten
laskostan puhtaat pyykit tyhjälle hyllylle

Runo 21/365 - Alusvaatetilanne

valmistaudun treffeille
alusvaatetilanne on hälyttävä
en ole suuremmin ajatellut, että joku ehkä no niin

kuvittelen meidät ranskalaiseen kahvilaan
croissantteja ja hilloa
ehkä ruusuja, jos olet romanttinen

*

kyllä minulle on sanottu, että
vedän johtopäätöksiä liian helposti
mutta hodareita nakkikioskin jonossa
ja Expendables 2

lähtisin kotiin, mutta menisivät
uudet rintaliivit hukkaan

Runo 20/365 - Homeopatia

kahvinkeitin kurnuttaa kuin rupikonna
kalenterin sivut on kuorrutettu merkinnöin
minä juoksen paikasta toiseen
ikiliikkujaa ei ole keksittykään

iltaisin käperryn peittojen alle kuin mäyränpesään
uneksin purkutyömaista ja nostureista
jotka repivät alas nämä seinät välissämme

päivisin hukutan ajatukseni sinusta
hukutan hukutan hukutan
laimennan laimennan laimennan
mutta tietäähän sen, ettei
homeopatia toimi

Runo 19/365 - Konkistadori

makaan riippukeinussa ja luen Corto Maltesea
taivaanranta punertaa kevyesti
nauttinen hämärä, minä määrittelen
ja ajattelen, että jos olisin merellä
voisin nyt määrittää sijaintini sekstantilla

en kuitenkaan ole konkistadori
riippumattokin muistuttaa laivaa vain hieman
ja löytöretkistäni jännittävimmät
käyn kirjojen sivuilla

Runo 18/385 - Muistotilkkutäkki

minä yritän ommella hetkiä paikoilleen
muistojeni tilkkutäkkiin
mutta langanpäistä on vaikea saada otetta
lopputulos on sekava
sekoitan eiliset ja toissapäivät ja vuosikymmenentakaiset

kansakoulussa minulla oli nappikokoelma
vaihdoin helmiäisnapin mustekynään - tai päinvastoin

äiti ompeli metsästä löytyneestä laskuvarjokankaasta mekon
silloin sota oli jo ohi

eräänä pakkasaamuna yritimme ostaa perunoita
jono kiersi korttelin ympäri kuin käärme
ja puolenpäivän aikaan kauppa oli jo laitettava kiinni,
kun ei ollut mitä myydä

jouluisin istumme suvun kanssa avaamassa lahjoja
ja jos olisin vielä yhtä herkkä suuttumaan kuin vuosia sitten
antaisin Minnalle korvatillikan kun hän repii lahjapaperit
- ne olisi voinut käyttää uudelleen

joskus mietin, olenko haaskannut elämäni kokonaan
ja silloin tartun neulaan ja ompelen muistojani yhteen
ja jokaisen kangaspalan kohdalla totean
tämä on minun, ja tähän se kuuluu

17/365 - Yksi uusi elämä, kiitos!

kuinka muutetaan yksi elämä, vaihtoehto nro 1:



rakastu
hankkiudu konkurssiin
vaihda alaa
mene kirkkoon
ota äkkilähtö



vaihtoehto nro 2:


mieti, mitä oikeasti haluat
tee se

Runo 16/365 - Kaikki asiakaspalvelijamme ovat edelleen varattuja

kaikki asiakaspalvelijamme ovat edelleen varattuja
palvelemme teitä niin pian kuin mahdollista

"me puhuttiin viimeyönä kullan kanssa tuntikausia", sanot ja hymyilet

"no, kyllä minunkin puheluni joskus tuppaavat venymään"

jätän mainitsematta sen, että osaan jo jonotusmusiikinkin ulkoa

Runo 15/365 - Vaellusruno

 mustaa vettä, mustaa vettä
se merkitsee syvännettä

kanootin keula viiltää tyrskyn kahtia
kun koskesta selvitään, juomme sahtia

"tiesitkö, että kallioimarre
maistuu salmiakille?"

me huuhtelemme juuret vedessä
vielä on puolet matkasta edessä

me jatkamme pitkin virran rantaa
rinkka voi olla raskas, mutta sydän on kevyt kantaa

*

Voisin tässä vaiheessa huomauttaa, että en juurikaan kirjoita riimirunoja. Koska kyseessä on kuitenkin mittava projekti, on hyvä tilaisuus harjoitella sitäkin. Mikäli tietty kömpelyys heijastuu säkeistä tässä yksilössä, se johtuu kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että ei liikuta omimmalla maaperälläni.

Runo 14/365 - Sykloni nousee mereltä

sykloni nousee mereltä
pisarat ropisevat ikkunaan
maailma on harmaa, keinuu

käperryn kerälle
huovassa on öljytahroja
vene natisee

 seinällä riippuu krusifiksi
vaikka en ole rukoillut vuosiin:
tällaisissa paikoissa menneisyys hukutetaan
tai siitä tehdään pelastusrengas

tuuli vinkuu

jossain tuolla on ranta

Runo 13/365 - Joulukuussa olen taas onneton

istun vuoteessa silmät kiinni

pihalla syksy tömistelee jalkojaan
räpyttelee silmistään kesäunen rippeet

tämä syksy alkaa kuten edellisetkin
sumua on helppo hengittää
hymyilen niin että suupielet ratisevat

joulukuussa olen taas onneton

Runo 12/365 - Uruguay

"Uruguay", minä sanon ja nauran. Valo valuu hyttysverkon läpi ja piirtää varjopitsiä seinään.

"Mitä?" sinä mumiset unisesti. Haiset hielle ja tupakalle, vaikka olet lopettanut polttamisen jo 17 kertaa, ainakin.

"U-ru-gu-ay", minä tavaan. Ulkona sirittävät heinäsirkat.

"Tarpeeksi lähellä", sinä hymähdät. "Toistaiseksi."

Runo 11/365 - Paraguay

"Paraguayn mottona on kaksi sanaa", sinä sanot ja tumppaat tupakan.
"Tiedätkö mitkä?"

Minä kohautan olkiani. Aurinko paistaa silmiin.

"Rauha ja oikeus", sinä hymähdät.

"Tylsä motto", minä vastaan.

"Siellä on soita ja tasankoja ja vehreää, ehkä", sinä sanot ja hymyilet.

"Ehkä?"

"En minä tiedä. Ehkä siellä on pallokaloja. Ja ihmiset ajavat polkupyörillä, eikä autoista tiedetä mitään."

"Miten se nimi edes kuuluisi sanoa?" minä kysyn.

"Pa-ra-gu-ay", sinä tavutat hitaasti, heität tavut ilmaan kuin leivänmurut puluille.

Istumme hiljaa. Sitten sinä nouset, siristät silmiä, mietit.

"Tule mukaan."

"Paraguayhin?"

"Ehkä sinnekin, aikanaan", sinä naurat. "Mutta satamasta näkee merelle ja aurinko laskee kohta. Aloitetaan sieltä."

Minä nyökkään. Pa-ra-gu-ay, tavutan mielessäni, ja hymyilen.

Runo 10/365 - Andromeda

sinä et sitä siellä näe, mutta
taivaanekvaattorista pohjoiseen sijaitsee Andromeda
Cassiopeian tytär, kahlehdittuna yön holveihin
kuten kaimansa meren syvyyksiin

sinä et sitä siellä näe, mutta sen
kirkkaimman tähden nimi on Alfa Andromedae 
se häviää väreissään Gammalle
jota amatööritähtitieteilijät metsästävät mielellään

sinä et sitä siellä näe,
koska Andromeda jää etelässä horisontin taa
ja sinulle ovat tuttuja toiset tähdet

sinä et sitä siellä näe, etkä minua
mutta Andromeda on sinun tähdistösi, niin minä ajattelen

ja minäkin olen sinun

Runo 9/365 - Kengät

Kengistä irtoavat pohjat
no, luohan käärmekin nahkansa

pitäisi ostaa uudet
olen suunnitellut sitä jo vuoden
mutta tällaisiin asioihin on suhtauduttava varovaisuudella

jos valitaan matkakumppania pitkille kävelyretkille
on hyvä löytää sellainen, joka ei helposti valita

Runo 8/365 - Kehtolaulu valvovaisille

vaahteranlehtien rajat
terävinä pihavalon kehää vasten
kaukaa liikenteen humu

minä kipristän varpaita
uni painaa silmäluomia

taivas on lempeän liila
eikä herätyskelloni soi vielä moneen tuntiin

Runo 7/365 - Mutta kahleita en

tällainen minä olen:
kalenteriin kirjattu tenttipäivämäärä
sen sijaan menenkin kahvilaan
ja tilaan appelsiinijäälaten

kalenteriin kirjattu työhaastattelu
mutta osoitteen olen kirjoittanut väärin
joten menen elokuviin katsomaan Itse Ilkimyksen
(kolmatta kertaa)

kalenteriin kirjattu ystävän syntymäpäivä
saatan unohtaa sen
tai sitten ilmestyn oven taakse
korissani on suklaakakkua ja vadelmamehua
ja lahjaksi olen taitellut origamikurjen tai
varannut meille liput Casablancan teatterinäytökseen

tällainen minä olen
rakastan kalentereita
mutta kahleita en

Runo 6/365 - Kahviruno

vanhempani juovat nykyään vain Presidenttiä
ei meille mikään halvempi kelpaa, parasta pitää olla

naapurin poika jauhaa kahvipavut
(kolumbialaista luomulajiketta)
mittaa pressopannuun
lämmittää maidon liedellä
mittaa lämpötilan
parasta pitää olla

onhan se toki hemmetin hyvää, mutta

loppusyksyyn asti minä juon kahvini parvekkeella
kämppisten kanssa on jaettu kahvipurkki
se on aina vähän kuin arpajaiset

mutta en minä kahvia kahvin vuoksi muutenkaan
ne on nämä aamut joita en jättäisi väliin

Runo 5/365 - Henri Pirenne sanoi

isona minusta tulee historioitsija
ei siksi että rakastaisin arkistoja tai antiikkia
eikä siksi että puhuisin sujuvasti latinaa
eikä siksi että haluaisin selvittää, kuka oli oikeassa

antiikkikauppias rakastaa vanhoja esineitä
Henri Pirenne sanoi
mutta minä olen historioitsija ja siksi minä rakastan elämää

minä haluan joskus oivaltaa jotain yhtä kaunista
ja Luojan kiitos, vaikka minä monissa asioissa olenkin hukassa

niin elämää minä olen ainakin osannut rakastaa

"Jos keskeneräinen pyrkii jatkuvasti ylittämään itsensä, se vetää puoleensa kaikkia vähänkin intohimoisia sieluja yhtä voimakkaasti kuin täydellisesti onnistunut."
- Marc Bloch 

Runo 4/365 - Sinä seisot rannalla ja vilkutat

joskus vuosien päästä he työntävät minun jäälauttani merille
ja minulla on turvanani vain harppuuna, hylkeennahka, pussillinen kuivattua lihaa
sinä sanot, etkä kuulosta ensinkään katkeralta
sinä seisot rannalla ja vilkutat ja
pidät tauon
minä toivoisin, että hymyilet

nuotion valossa katselen sinua, ryppyverkkoa silmäkulmissa
sierettyneitä käsiä, variksensilmiä

joskus vuosien päästä
minä sanon
vuodet vierivät täällä nopeaan
sinä vastaat ja kumarrut puoleeni ja kämmenesi ovat karheat poskia vasten

älä jätä omiasi käyttämättä minun vuokseni, sitten
sinä sanot
mitä minä niillä ilman sinua?
kysyn

kasvatat meidän lapsemme
sinä sanot ja hymyilet

nuotio lämmittää suloisesti
sinä suloisemmin

Runo 3/365 - Vanhapiikavitsejä

pikkusiskolla on treffit kahden viikon kuluttua
isosisko on ollut jo kahden vuoden ajan naimisissa
minulle äiti kertoo vanhapiikavitsejä

mutta:
laulan täysillä mukana kun radiossa soi I Will Survive
käyn toimintaleffojen yönäytöksissä
(ja itken animaatioille)
lennän Lontooseen viikonlopuksi
ja keitän itselleni puolitoista kuppia kahvia aamuisin
kirjahyllyjäni ei järjestä kukaan muu kuin minä
ja jos en jaksa meikata aamulla, entä sitten?

äiti kertoo minulle vanhapiikavitsejä
ja minä nauran
olen onnellinen juuri näin

Runo 2/365 - Sakkomaksuja

olen potkinut lakanat lattialle
wc:n valo välkkyy kun pesen hampaita
hesari on juuttunut postiluukkuun

sähköpostiin on tullut huomautus erääntyvistä lainoista
onneksi lukematta jääneestä elämästä ei tarvitse maksaa sakkoja

Runo 1/365 - Soittivat pankista

soittivat pankista että korttini on suljettu

tiskasin ja imuroin
palautin työpaikan avaimet

ajattelin, että helvetti

aurinko tökkii sormellaan ikkunan pölykerrosta
 minä tuijotan laskupinoa pöydällä
radiossa Putro laulaa jo viidettä kertaa tänään

mutta vieläkään minulla ei ole ketään