torstai 30. elokuuta 2012

Runo 23/365 - Meredith

raavin rannetta, aurinko kihelmöi
sinä kurtistat kulmiasi, mutta et sano mitään
meri on viileä ja harmaa ja syvä
tyrkkäisin sinut yli veneen laidan, mutta tiedän
että olet onnettomasti rakastunut

jossain piilossa hylkeennahkani kuivuu
sinä voisit polttaa sen, mutta olet liian lempeä
eikö kukaan ole kertonut sinulle, miesparka,
että meren olennot eivät sääliä tunne?

sinä heität verkot veteen
minä laulan ja ajattelen kaloja
jotka takertuvat silmukoihin

tukehtuvat myöhemmin
kun

Ei kommentteja: