keskiviikko 22. elokuuta 2012

Runo 15/365 - Vaellusruno

 mustaa vettä, mustaa vettä
se merkitsee syvännettä

kanootin keula viiltää tyrskyn kahtia
kun koskesta selvitään, juomme sahtia

"tiesitkö, että kallioimarre
maistuu salmiakille?"

me huuhtelemme juuret vedessä
vielä on puolet matkasta edessä

me jatkamme pitkin virran rantaa
rinkka voi olla raskas, mutta sydän on kevyt kantaa

*

Voisin tässä vaiheessa huomauttaa, että en juurikaan kirjoita riimirunoja. Koska kyseessä on kuitenkin mittava projekti, on hyvä tilaisuus harjoitella sitäkin. Mikäli tietty kömpelyys heijastuu säkeistä tässä yksilössä, se johtuu kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että ei liikuta omimmalla maaperälläni.

Ei kommentteja: