Runo 14/365 - Sykloni nousee mereltä

sykloni nousee mereltä
pisarat ropisevat ikkunaan
maailma on harmaa, keinuu

käperryn kerälle
huovassa on öljytahroja
vene natisee

 seinällä riippuu krusifiksi
vaikka en ole rukoillut vuosiin:
tällaisissa paikoissa menneisyys hukutetaan
tai siitä tehdään pelastusrengas

tuuli vinkuu

jossain tuolla on ranta