Runo 11/365 - Paraguay

"Paraguayn mottona on kaksi sanaa", sinä sanot ja tumppaat tupakan.
"Tiedätkö mitkä?"

Minä kohautan olkiani. Aurinko paistaa silmiin.

"Rauha ja oikeus", sinä hymähdät.

"Tylsä motto", minä vastaan.

"Siellä on soita ja tasankoja ja vehreää, ehkä", sinä sanot ja hymyilet.

"Ehkä?"

"En minä tiedä. Ehkä siellä on pallokaloja. Ja ihmiset ajavat polkupyörillä, eikä autoista tiedetä mitään."

"Miten se nimi edes kuuluisi sanoa?" minä kysyn.

"Pa-ra-gu-ay", sinä tavutat hitaasti, heität tavut ilmaan kuin leivänmurut puluille.

Istumme hiljaa. Sitten sinä nouset, siristät silmiä, mietit.

"Tule mukaan."

"Paraguayhin?"

"Ehkä sinnekin, aikanaan", sinä naurat. "Mutta satamasta näkee merelle ja aurinko laskee kohta. Aloitetaan sieltä."

Minä nyökkään. Pa-ra-gu-ay, tavutan mielessäni, ja hymyilen.