perjantai 10. elokuuta 2012

Runo 3/365 - Vanhapiikavitsejä

pikkusiskolla on treffit kahden viikon kuluttua
isosisko on ollut jo kahden vuoden ajan naimisissa
minulle äiti kertoo vanhapiikavitsejä

mutta:
laulan täysillä mukana kun radiossa soi I Will Survive
käyn toimintaleffojen yönäytöksissä
(ja itken animaatioille)
lennän Lontooseen viikonlopuksi
ja keitän itselleni puolitoista kuppia kahvia aamuisin
kirjahyllyjäni ei järjestä kukaan muu kuin minä
ja jos en jaksa meikata aamulla, entä sitten?

äiti kertoo minulle vanhapiikavitsejä
ja minä nauran
olen onnellinen juuri näin

3 kommenttia:

Emmi kirjoitti...

Voi, aikas ihana runo. Kaikessa arkisuudessaankin tämä on ihanan päättäväinen ja realistinen: ainakin itselleni jäi runon puhujasta sellainen kuva että hän on aivan tosissaan laulellessaan sitä I Will Survivea (jota varmaan jokainen on joskus laulanut joten siihen on tosi helppo samaistua). Tällaisia pieniä, tietyllä tavallisuudella ja ihmisläheisyydellään joukosta erottuvia runoja on ihana lukea miettimättä sen syvempiä analyyseja niistä, ja ainakin omasta mielestäni ne ovat parhaimmillaan juuri niin. Arjen keskellä, koska johonkin tavalliseen tilanteeseen tällainen pieni runo mielestäni sopii aivan loistavasti piristämään ajatuksia. (:

(En minä tiedä että haluatko yleensäkään palautetta tänne, mutta en malttanut olla sanomatta jotain kun pidin tästä tekstistä niin hirmusti.)

Riite kirjoitti...

Kiitos vain kommentista! Kirjoitan runoja usein vähän kuvitteellisista näkökulmista, esimerkiksi tämän projektin kaksi ensimmäistä olivat enemmän sellaisia, mutta tämä oli ihan omaan elämään sopiva juuri nyt, ja siksi oli erityisen kiva kuulla, että pidit siitä. :) Ja jeij, mahtavaa että pidit arkisuudesta ja ihmisläheisyydestä - minun runoni ovat vuosien varrella muovautuneet juuri sellaisiksi ja siitä tyylistä eniten pidänkin. Kiitos palautteesta, mielelläni otan sellaista vastaan. On kevyempi jatkaa tätä projektia kun tietää, että joku lukeekin.

noarel kirjoitti...

Pidän tällaisista arkisista runoista. Tässä on jotain tosi oivaltavaa, varsinkin kohta "
kirjahyllyjäni ei järjestä kukaan muu kuin minä
ja jos en jaksa meikata aamulla, entä sitten?" on mieleeni. Siun kirjoitustyyli on muutenkin tosi ihana!