Runo 59/365 - Sinä istut pianon ääressä

sinä istut pianon ääressä kääriytyneenä pyyhkeeseen
kätesi ovat koskettimilla
mutta otsasi kurtussa
etkä särje hiljaisuutta

minä pysähdyn ovelle kahvikuppi kädessä
katson sinua

"minä mietin alkua", sinä sanot, vaikken kysy

istun lattialle
en pidä kahvista ilman maitoa, joten irvistän

"mitä siitä?"

"sitä miten kaikki alkaa aina jostain", sinä hymyilet
C-duuri

"ja kehittyy jonnekin"
soitat koskettimia ensin umpimähkään, sitten poimit tutun sävelkulun

"mistä me aloimme?"

hätkähdän kysymystä
vilkaisen ulos ikkunasta
on yhä pimeää

"tästä", minä sanon
nousen seisomaan
soitan yhden itsevarman nuotin

"ei, liian helppoa", sinä naurat
ja soitat riitasoinnun

"sinä olit ihan idiootti"

"sinä olet edelleen", minä vastaan
juon kahvini loppuun
sinä lopetat soittamisen
nouset tuolilta ja pyyhkeesi putoaa
se on harkittua

hyvä niin

Runo 58/365

suljen silmäni ja tunnen
kuinka ihoni alla räjähtävät
tuhannet ja taas tuhannet supernovat


miten rintakehän alle mahtuu avaruus
matka sydämestä hypotalamukseen 
valovuosien mittainen

(kommunikaatiokatkoksia, siten)

sinä kuljetat sormiasi selkärankaani pitkin
minä värisen
ja putoan kiihtyvällä nopeudella

otat minut kiinni kun
otteeni kirpoaa


kaikki on valkoista ja kirkasta
sinun raukea hymysi se kvasaari
johon lopulta tarkennan

57/365 - Darling,

this I will give you:

my sloppy poetry
lazy Sunday mornings
chirpy giggling
first snow of this winter
little freckles on my arms
sheepy smiles when you say that you love me
adventures, if you'll dare
if you won't, I'll just kiss you until you fall asleep
and I'll keep you safe (if you'll do the same)
endless cups of coffee
love songs (out of tune, I'm afraid)
that little scar in my back no-one ever sees
(no-one, except you)
one third of my bookshelf
(you won't get half, but you can read all my books if you like)
quotes from Casablanca
endless pop culture references

this I will give you
but remember
I'm not for loan

Runo 56/365 - Sillä tavalla ne voitetaan

sillä tavalla ne voitetaan
sinä sanot niin varmasti, että
minulla ei ole sydäntä väittää vastaan
ja on aamu, joten yöhön on ikuisuus

mutta yöaikaan
kun makaan hereillä ja vuoteeni alla rapisee
on niin vaikea hymyillä
sinä makaat siinä kylkeä vasten
olet pehmoinen ja keveä ja lämmin
ja sinä hymyilet

mutta kun kynnet kirskuvat vasten lattiaa
ja hengitys rahisee
ja jos sytyttäisin valot, näkisin ne varmasti
ja sinä olet siinä
ja millä sinua puolustan

anna niiden nähdä, että olet onnellinen
älä, että pelkäät
sinä sanoit
mutta olen onnellinen sinusta
ja sinä olet siinä
joten pelkään

Runo 55/365 - Lancelot

sumu puiden yllä on väsynyttä
syksyn askelet rahisevat polulla
Lancelot kavahtaa tuolissaan
tuijottaa ulos kaihin sumentamin silmin

näin syvälle samoavat vain kuukaudet
kokoontuvat kertomaan tarinoitaan
pakkanen pudottaa punarinnat lennosta
sammal verhoaa piilopirtin
ja Lancelot on maailmalle yhtä kuollut kuin pitäisikin

jossain tuolla maailma rapistuu hitaasti
sade pieksää linnanmuureja ja riipii tarinoista hohdon
jossain tuolla veneet kiskotaan talviteloille
ja viimeinenkin heistä on liian vanha taistelemaan


Avalonin lehdoissa Arthur  pyörittää Guineverea
ja Guinevere nauraa
ja Lancelot miettii, onko unohduksen saaren taikuus tarpeeksi
vai ajatteleeko kuningatar häntä yhä
ja kumpi olisi oikeastaan surullisempaa

ja kun syksy koputtaa oveen
Lancelot päästää hänet sisään

Runo 54/365 - Mitä tahtoisit kuulla

mitä sanoisin että jäisit
kertoisinko sinulle

siitä, miten kaivoshissi kirskuu Wieliczkassa
miten capuccinotaiteilijat tekevät työtään
miten päiväntasaajalla pimeys valahtaa maan yli arvaamatta

mitä tahtoisit kuulla

syksy sataa yllemme vaahteranlehtinä
leivon sinulle kurpitsapiiraita
ja sidon sinut vuoteeseen silkkihuivein
iltasaduksi luen algebraa
talvipakkasten tullen istumme parvekkeella
ja kaupunki maalaa taivaan pehmeän oranssiksi

mitä tahtoisit kuulla
mitä sanoisin, että jäisit

Runo 53/365 - Avaruuslohikäärmeistä, osa 2

tämä sinun tulee tietää:
aurinkolohikäärmeet eivät ole ystävällisiä

se ei ole mikään ihme.
jos syntyisit itse auringossa
joka korventaisi polttaisi raastaisi
(muistatko ensimmäisen kerran
kun poltit sormesi uteliaisuuttasi?)
jos roihuaisit sisältä

avaruus on kylmä
ja aurinkolohikäärmeet ovat tulesta taottuja
ilman aurinkoaan ne kuolevat
auringon tuli roihuaa niiden sisällä
ja polttaa hitaasti hengiltä

joskus ne pakenevat
repivät lämpöä eksyneiden rakettien moottoreista
tulivuorten syövereistä
generaattoreista, jotka on rakennettu elämää varten
(vaikkakaan ei niiden)

joskus ne pakenevat
avaruuden päiväperhoja
raapivat tuskansa jäljet arviksi avaruuteen
ja lopulta
antavat liekkien sammua
siipiensä varista tuhkaksi