tiistai 30. lokakuuta 2012

Runo 83/365 - Tänään rakennamme kaupungin

tänään rakennamme kaupungin
avaamme kahviloita kadunkulmiin
ja kylvämme ostoskeskuksen siemenet
asfaltoimme pyörätiet
sillat kaartuvat jokien ylle
ja metrolle me annamme vauhtia

tänään rakennamme kaupungin
haluaisit kaksi lentokenttää, mutta ei tämä ole niin iso
yhdestä asiasta olemme kuitenkin yhtä mieltä:
kirjastoja on oltava paljon
ja auki vuorokauden ympäri

Runo 82/365 - Etydi II

varpuset varjomarionetteja
takapihalla tuuli heijaa rengaskeinuja
soittaisin sinulle
mutta ihmissuhteilla on säännöt

Runo 81/365 - Kuukausista

tammikuu:
keitän sinulle teetä
juodaan sitä parvekkeella
kun aamut ovat pimeästä käheitä
ja tähdet kuin neulanpistoja
voin lukea sinulle ääneen Dostojevskia
koska venäläiset klassikot maistuvat parhaalta talvi-iltoina

helmikuu:
kun nouseva aurinko levittää väripaletin hangelle
minä käännän kylkeä ja nuuhkin ihoasi

maaliskuu:
jääpuikoista pisaroi vettä
en koskaan soita pianoa muiden kuullen
mutta ehkä sinulle jo uskallan

huhtikuu:
jos olemme oikein onnekkaita
tänä keväänä löydämme ensimmäisen leskenlehden yhdessä

toukokuu:
tömäytän kiinni viimeisen tenttikirjan
kiskon sinut piknikille
luen T. S. Eliotia, koska hänellä on runoja kissoista
ja toukokuussa kissarunot ovat makoisia
haluan nähdä, mitä kevät piirtää sinun kasvoillesi

kesäkuu:
kesäkuu on lempeä kuukausi
mutta en ole osannut pysähtyä vuosiin
tänä vuonna pysähdyn sinuun

heinäkuu:
päivät alkavat jo lyhetä
mutta sinun kanssasi en sitä huomaa

elokuu:
pienenä omenakaurapaistos oli lempiruokani
mahdatkohan pitää siitä

syyskuu:
rakastan niitä päiviä, joina lätäköiden pinta ratisee askelten alla
kun tulet iltaisin kotiin
voidaan katsoa saksalaisia rikossarjoja
osaan kutoa vain kaulahuivin
mutta voisin opetella villasukatkin

lokakuu:
näin pitkälle en ole ikinä päässyt
mutta haluaisin kovasti uskoa

marraskuu:
kun sataa ensilumi
raahaan sinut ulos
tai ehkä sinä minut
molempi parempi

joulukuu:
voidaan kiistellä siitä
kumman perheen luona vietämme aaton
mutta loppujen lopuksi päivillä ei niin väliä
ja joulun jakaisin kanssasi niin mieluusti
oikeastaan kaiken

maanantai 29. lokakuuta 2012

Runo 80/365 - Kalenterini on täynnä

päivät kopisevat ohi
kuin tehokkaat sihteerit korkokengissään
kops kops kops kops

kalenterini on täynnä
mutta tänään metrossa oli vapaata aikaa kolme minuuttia
ajattelin

missäköhän vaiheessa ehdin elää

Runo 79/365 - Brasilia, osa 2

Lentokentän kahvilassa tuoksuu sekaisin espresso ja hellepäivä. On silti kylmä: lentokentän ilmastointi toimii tehokkaasti. Minun jalkapohjiani kivistää. Musiikki soi kaiuttimista, en ymmärrä tahtilajista tai rytmistä mitään.

Sinä luet englanninkielistä sanomalehteä. Lentoomme on vielä tunteja aikaa.

*

Kun herään, niskani on jumissa, mutta takkisi hartioillani on lämmin.

Runo 78/365 - Brasilia, osa I

Sauvomme jokea. Ilma on raskasta ja kosteaa ja tuoksuu mudalle. Minä ajattelen mennyttä, suonsilmäkkeitä ja karpaloita ja pitkospuita, ja hetken on ikävä.

"Tiesitkö, että täällä on vain kaksi vuodenaikaa? Sadekausi ja kuivakausi", sinä sanot. Minä mumisen jotakin epäselvää vastaukseksi.

"Miten pitkään vielä?" kysyn. Sinä vilkaiset olkasi yli.

"Etkö haluaisi enää?" Tiedät heti, että puhun meistä, elämästä, matkustamisesta. Ehkä kaikesta.

"Haluan minä", vastaan ja tarkoitan sitä. "Mutta kaipaan kotiin. Pakkasta ja lunta ja turvetta ja ankeita harmaita taloja Helsingissä."

Sinä nyökkäät. Olet hetken hiljaa, höyryä kohoaa vedestä ympärillämme ja maailma on vehreä.

"Entä siellä?" sinä kysyt. Kuulostat surulliselta. "Mitä minulla sinulle olisi?"

"Samaa mitä täälläkin", minä sanon ja kohautan olkiani. "Minä rakastan sinua, tiedäthän."

"Mutta Aurajoessa ei ole pirajoita", roiskautat airolla vettä. "Miltä minä sinua suojelen?"

"Koti-ikävältä", minä vastaan. Sinä hymähdät. Käännät venettä hitusen, ja vaikka Pantanalin tulvasavanni ympärillämme jatkuu loputtomiin, tiedän, että asetat itsellesi uutta kurssia. Minun sydämeni osoittaa kotiin.

Runo 77/365 - Keskeneräisillä tarinoilla

olen kirjoittanut satoja tarinoita
tämän aloittanut kymmeniä kertoja
mutta loppuratkaisuun asti en ole päässyt
en tiedä haluanko

keskeneräisillä tarinoilla
ei voi olla onnettomia