Seisoimme kynnyksellä kuukausia, 
välillä kiskoin jo takkia niskaan
mutta ulkona oli kylmää ja pimeää

lopulta käännyin, jätin oven raolleen
otin kymmenen askelta
pysähdyin ja kaduin

mutta kun kävelin jälkiäni takaisin
olit jo sulkenut oven
(ja vaikka sinulla olikin avaimeni, 
en koskaan saanut omaasi)

nyt, kaksikymmentä askelta myöhemmin
olen onnellinen siitä, että lähdin
ja siitä, että sinä olit liian typerä
pysäyttääksesi minua

täällä paistaa aurinko, sittenkin

toiset meistä jäävät vangeiksi
menettävät hylkeennahkansa miehille
joita kuvittelivat rakastavansa
ottavat horjuvia askelia kuivalla maalla
nukahtavat meren kehtolauluun
ja uneksivat kaupungeista syvyyksien kätköissä

toiset meistä tyytyvät osaansa
varovat verkkoja
antavat yli laidan pudonneiden merimiesten hukkua
(meri vaatii lunnaansa)

toisille meistä
tämä maailma on kyllin

(joskus mietin silti
miten kauniisti valo siivilöityy pinnan läpi)

Luonnollisia jatkumoita

istun rengaskeinussa
metalliketjut ovat kylmät
ajattelen kahleita 
ja sitten, luonnollisena jatkumona,
sinua

joskus, kun annoit vauhtia
ajattelin, että irtoan maasta
ettei painovoimalla ole valtaa
syöksyin kohti aurinkoa, ja sitten,
luonnollisena jatkumona,
sinua

elämä tekee kaaria
kohti taivasta, sitten syöksynä
takaisin, taakse, menneeseen
joskus ajattelin, että sinä olet vapaus
mutta aivan kuten keinuissa
sinullakin oli metalliketjusi, jotka
mittasivat vapauden määrän

ajattelin, että rakastin sinua
joten annoin kahleidesi sitoa minutkin
mutta opin vihaamaan niitä
ja sitten, luonnollisena jatkumona,
sinua

Ihosi on tundraa

sinun ihosi on tundraa
kesytöntä, kartoittamatonta, viileää
karhea partasi varvikkoa ja jäkälää
kun juoksutan sormiani sen läpi

 hengityksesi on tasaista, katkeamatonta
suljen silmäni ja melkein näen
miten Jäämeren aallot lyövät rantaan
väsymättä, taas, taas, taas

sinun sisälläsi uinuu kaamos, mutta
nyt eletään kesää
toivon, ettei aurinkomme laske
vielä kuukausiin

Runo 96/365 - Meripoika

joskus elämässä käy niin

joskus sitä löytää uudelleen kadottamansa
joskus sitä saa juuri sen mitä toivoi
joskus on hymyiltävä niin että suupieliin sattuu

joskus, jos vain seisoo rannalla
tuulessa ja tuiskussa ja sateessa
myrskylyhty ohjaa meripojan rantaan

ja vaikka kostea hiekka on kylmää
ja kivet raapivat jalkapohjia
on sinun kätesi lämmin
ja minun on helppo olla sinun

Runo 95/365 - Siivoustalkoot

sormenjäljet lasiovessa
hiekkaa eteisessä
mustekynää tapetissa

pestään pois
lakaistaan ulos
vaihdetaan tapetit

ja sitten
lapsuus onkin jo ohi

Runo 94/365 - Sinä olet taifuuni

Love says: it is good that you exist.
*

sinulla on maailman kauneimmat kädet
sellaiset, joilla huolletaan polkupyöriä
tai muovataan maailmankaikkeutta
tai kirjoitetaan selkään keskellä yötä

sinä olet taifuuni
ja kun naurat, sydämeni yli
pyyhkäisee kevätsade

sinä olet se valo
johon aamun tullen havahdun