Luonnollisia jatkumoita

istun rengaskeinussa
metalliketjut ovat kylmät
ajattelen kahleita 
ja sitten, luonnollisena jatkumona,
sinua

joskus, kun annoit vauhtia
ajattelin, että irtoan maasta
ettei painovoimalla ole valtaa
syöksyin kohti aurinkoa, ja sitten,
luonnollisena jatkumona,
sinua

elämä tekee kaaria
kohti taivasta, sitten syöksynä
takaisin, taakse, menneeseen
joskus ajattelin, että sinä olet vapaus
mutta aivan kuten keinuissa
sinullakin oli metalliketjusi, jotka
mittasivat vapauden määrän

ajattelin, että rakastin sinua
joten annoin kahleidesi sitoa minutkin
mutta opin vihaamaan niitä
ja sitten, luonnollisena jatkumona,
sinua