Seisoimme kynnyksellä kuukausia, 
välillä kiskoin jo takkia niskaan
mutta ulkona oli kylmää ja pimeää

lopulta käännyin, jätin oven raolleen
otin kymmenen askelta
pysähdyin ja kaduin

mutta kun kävelin jälkiäni takaisin
olit jo sulkenut oven
(ja vaikka sinulla olikin avaimeni, 
en koskaan saanut omaasi)

nyt, kaksikymmentä askelta myöhemmin
olen onnellinen siitä, että lähdin
ja siitä, että sinä olit liian typerä
pysäyttääksesi minua

täällä paistaa aurinko, sittenkin