tiistai 7. syyskuuta 2010

Osoitat vastarantaa, sanot se on varmaan Afrikka

vuosien päästä palaamme tänne
olet kasvanut ohitseni
ja me nauramme kaikelle


Tänä aamuna minä ajattelin kaikkea mennyttä. Ja kaikkia menneitä. Tiedättehän, niitä, jotka ovat ihan kosketuksen mitan päässä, mutta katoavat sitten. Niitä, joita voisi suudella, muttei tule koskaan suudelleeksi, niitä joita voisi halata, muttei tule koskaan halanneeksi. Ja niitä, joiden kanssa lähettelee kirjelappusia, mutta ei kuitenkaan koskaan edes yritä ottaa kiinni räpistelevästä onnesta.

Aina se karkaa.

ja muistamme ne jotka jäävät

Minä muistan helpommin ne, jotka olen menettänyt.

Ei kommentteja: