Halusin kirjoittaa jotakin siitä, kuinka sisälläni on niin paljon kaikkea purskahtamassa ulos, mutten usko että osaisin. Haluaisin joskus matkustaa koko päivän metrossa lukien ja appelsiinimarmeladipaahtoleipiä syöden ja kaakaota juoden. Haluaisin, että joku letittäisi hiukseni ja kuuntelisi salaisuuteni. Haluaisin kiivetä kerrostalon katolle. Haluaisin istua parvekkeella ja katsoa kun nahkatakkinen poika tupakoi ja savu kiemurtelee pakkasessa, haluaisin kirjoittaa kirjan joka saa nauramaan ja nyyhkyttämään samaan aikaan.
Haluaisin elää sellaisen hetken kuin Bridget Jonesin päiväkirjassa kun Mark Darcy astuu kadulle eikä hän olekaan paennut vaan mennyt ostamaan uuden päiväkirjan. Haluaisin sukeltaa syvälle ja nähdä auringonsäteet vihreän veden läpi, haluaisin lähettää pullopostia ja vaeltaa Venetsiassa, jossa ei lisäkseni olisi ketään muuta. Haluaisin osallistua naamiokarnevaaleihin, tanssia keskiaikaisia rivitansseja ja valokuvata kaupunkeja, joissa en ole koskaan ennen käynyt.
Haluaisin kirjoittaa kaikesta siitä, mitä haluaisin kokea mutten koskaan voi, ja haluaisin kirjoittaa niin, että ymmärtäisitte, että jakaisitte tämän tunteen, joka pakahduttaa.
Fyysisentyön tunti
5 vuotta sitten
3 kommenttia:
Oi että kun sinun blogisi on ihana! En tienytkään että olet noin lahjakas kirjoittaja! Ja mitä tuohon postaukseen tulee niin aivan samoja tuntoja itselläkin. Itsellä on niin paljon kaikkea jonka haluaisi jakaa (kirjoittamalla, piirtämällä, kuvaamalla ym.) mutta taidot tulee vastaan. Esim. päässäni saattaa olla juuri täydellinen ja valmis kuva jostain mutta taidot ei riitä sen piirtämistä paperille :( se on turhauttavaa, varsinkin kun tietäisi että se olisi todella hieno kuva, ainakin omasta mielestäni ja se kertoisi niin paljon itsestäkin ja omista unelmista.
Sinulla on kyllä yksi lempi blogeista joita alan kunnolla seuraamaan :)
En ymmärrä aina kaikkea mut tästä ymmärrän vähintään jotain. Sanoisin että aika paljonkin mut eihän voi tietää. Kuitenkin.
Lilli: Kiitos, en kyllä itsekään tiedä olenko lahjakas kirjoittaja vaiko en - ehkä se selviää minulle joskus. :D Mutta minäkin tunnistan tuon "kuva päässäni on täydellinen, miksen siis osaa piirtää sitä täydellisesti" -ilmiön, ja se on totisesti turhauttava. Taidanpa kirjoittaa siitä seuraavan merkintäni. Mutta kiitoksia kommentistasi, piristi ja rohkaisi kovasti.
Mandi: Kukapa aina kaikkea ymmärtäisi. Mutta niin, uskon kyllä että tajuat mitä yritin sanoa - vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joka kokee tämän asian edes jollain tapaa samoin. Kiitos.
Lähetä kommentti