Päivän väri on keväänruskea. Kelmeät heinät, osa katkenneina keskeltä kahtia, pellon ruokkoamaton sänki, jonka yltä lumen partavaahto viimein pestään pois. Väärä järjestys, tosin - kyntämiseen on vielä aikaa.
Tämä on niitä aamuja, niitä aamuja jolloin vanhaa on jäljellä, mutta lakastuneena ja väljähtäneenä. Kun katselen pihalle, katselen vaahteroita ja sekasortoista niittyä, minua hymyilyttää pakostakin. Syksy ja kevät, kevät ja syksy, eroa ei vielä ole. Valo on harmaata ja lunta laikkuina, öisin tähtitaivas kirpeä kuin liian vahva salmiakki, kieltä polttavan.
Eilen minä kirjoitin paljon. Tänään aion lukea, todennäköisesti Juha Itkosta. Huolimattomia unelmia odottaa hyllyllä, kansi on sininen ja riippuvat lenkkarit muistuttavat minua sähköjohdoista kadun yllä. Pidän Itkosen tyylistä, hän kirjoittaa kauneudesta rumasti ja rumuudesta inhimillisesti, enkä ole koskaan ennen tarttunut hänen novellikokoelmaansa. Syksyllä, kirjamessuilla, minä katselin sitä mutta rahani olivat lopussa ja tietenkin jätin kirjan sikseen, annoin sen istua sievästi hyllyssään.
Almanakkani kaipaa täytettä, yorkilainen kalenteri unohtui maaliskuuhun. Päivät ovat kevättä täynnä, mutta minun on silti hyvä olla.
Elin ja tarvike
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti