Väsymys

Istun hiljaisessa huoneessa, on hämärää ja ulkona tuuli hymisee.

Olen niin väsynyt, että jo näiden lauseiden kirjoittaminen on vaikeaa. Minua väsyttää vaikka nukkuisin öisin ja viimeyönä uni jäi vähäiseksi, koska heräsin lehtiä kahistaviin ja raakkuviin harakoihin.

Tämä väsymys on kokonaisvaltaista, raskasta, jo itsessään uuvuttavaa. Keitin vahvaa kahvia, vahvempaa kuin tavallisesti, mutta en voinut juoda kuin pari kulausta, nekin irvistyksen kera.

Kesä valuu pois ja minä vain nukun. Tai nukkuisin, jos pystyisin ja siihen olisi tarpeeksi aikaa.

haluan nähdä mangrovemetsän ennen kuin kuolen

ja helvetin huono selittämään / kun en ymmärrä itsekään

Joskus elämässä tulee väistämättä eteen sellaisia tilanteita, että on vain lähdettävä. Minä en oikein tiedä millä tavoin se olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä, mutta nyt kun päätös on tehty, en osaa katuakaan sitä. Surra kyllä, mutta katuminen ei onnistu.

Käytin aika mielettömän määrän luovuutta, inspiraatiota ja sanoja vuosien varrella. Nyt kun se ei enää ole mahdollista - ainakaan samalla tavoin - pelkään pahoin, että en tiedä, mitä tehdä. Voisin yrittää syventyä romaanieni pariin, luoda uusia kontakteja, koetella siipiäni. Harmi vain, että juuri nyt ne tuntuvat liian runnelluilta kantamaan tuulessa.

Minä olen huono kestämään riitatilanteita tai konflikteja ja nyt niitä vain kertyi ihan liikaa. En halua ryhtyä kapinaan - sitä tietä kokeilin jo - mutta en myöskään haipua kokonaan varjoksi, haalistua, valjuuntua. Haluaisin yhä kirjoittaa, kertoa minulle tärkeitä tarinoita, ilahduttaa ihmisiä ja myös itseäni. Haluaisin, että asiat olisivat kuten ne olivat ennen.

Mitä minä teen?

Älä

Älä heitä pois elämää
jota et ehtinyt elää.
Elämä on pitkä.

Älä katkaise siipiä siltä,
jonka määrä on lentää.
Sinulla on siivet.

Älä kahlitse häkkiin sitä,
jonka sielu on vapaa,
älä sammuta sen tulta,
jonka tehtävä on palaa.

Tämä runo oli joskus sanomalehdessä vuosia sitten. Otin sen silloin talteen. Mutta rakkaat ihmiset, älkää tuhotko itseänne itsetunnon ja kontrollin piiritanssissa, ettehän?

Ainoa vapautemme on vapaus valita itse vankilamme.

lukion loppu ja kuusi ällää, taivas on kirkas ja napakka

Kevät puhkeaa kaikkialla ympärilläni.

Ikkunat ovat likaiset - huomaan sen, koska aurinko paistaa kirkkaammin ja pitempään. Ulkona ei enää tarvitse villatakkia. Kaisaniemen puistossa voi maata nurmikolla ja lukea House of Leavesia ja jalkoja polttelee, koska farkkukangas on tumma ja imee lämpöä.

Minä en ole koskaan rakastanut kevättä, se tekee minut yleensä surulliseksi ja runnoo maahan syystä jota en tiedä. Mutta nyt olen onnellinen, istun kahvilassa ja juon jäälattea tai puistossa penkillä ja eksyn lauseisiin joissa ei päällisin puolin ole järkeä.

Eilen varpunen söi keksinmuruja kädestäni. Ateneumiin pääsi ilmaiseksi, mutta minä en jaksanut kovin kauaa katsella värisävyjä tauluissa, kun niitä riitti ulkonakin. Talvella sitten taas, ehkä.

I don't remember you looking any better
but then again I don't remember you.