lukion loppu ja kuusi ällää, taivas on kirkas ja napakka

Kevät puhkeaa kaikkialla ympärilläni.

Ikkunat ovat likaiset - huomaan sen, koska aurinko paistaa kirkkaammin ja pitempään. Ulkona ei enää tarvitse villatakkia. Kaisaniemen puistossa voi maata nurmikolla ja lukea House of Leavesia ja jalkoja polttelee, koska farkkukangas on tumma ja imee lämpöä.

Minä en ole koskaan rakastanut kevättä, se tekee minut yleensä surulliseksi ja runnoo maahan syystä jota en tiedä. Mutta nyt olen onnellinen, istun kahvilassa ja juon jäälattea tai puistossa penkillä ja eksyn lauseisiin joissa ei päällisin puolin ole järkeä.

Eilen varpunen söi keksinmuruja kädestäni. Ateneumiin pääsi ilmaiseksi, mutta minä en jaksanut kovin kauaa katsella värisävyjä tauluissa, kun niitä riitti ulkonakin. Talvella sitten taas, ehkä.