maanantai 30. toukokuuta 2011

Älä

Älä heitä pois elämää
jota et ehtinyt elää.
Elämä on pitkä.

Älä katkaise siipiä siltä,
jonka määrä on lentää.
Sinulla on siivet.

Älä kahlitse häkkiin sitä,
jonka sielu on vapaa,
älä sammuta sen tulta,
jonka tehtävä on palaa.

Tämä runo oli joskus sanomalehdessä vuosia sitten. Otin sen silloin talteen. Mutta rakkaat ihmiset, älkää tuhotko itseänne itsetunnon ja kontrollin piiritanssissa, ettehän?

tiistai 10. toukokuuta 2011

Ainoa vapautemme on vapaus valita itse vankilamme.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

lukion loppu ja kuusi ällää, taivas on kirkas ja napakka

Kevät puhkeaa kaikkialla ympärilläni.

Ikkunat ovat likaiset - huomaan sen, koska aurinko paistaa kirkkaammin ja pitempään. Ulkona ei enää tarvitse villatakkia. Kaisaniemen puistossa voi maata nurmikolla ja lukea House of Leavesia ja jalkoja polttelee, koska farkkukangas on tumma ja imee lämpöä.

Minä en ole koskaan rakastanut kevättä, se tekee minut yleensä surulliseksi ja runnoo maahan syystä jota en tiedä. Mutta nyt olen onnellinen, istun kahvilassa ja juon jäälattea tai puistossa penkillä ja eksyn lauseisiin joissa ei päällisin puolin ole järkeä.

Eilen varpunen söi keksinmuruja kädestäni. Ateneumiin pääsi ilmaiseksi, mutta minä en jaksanut kovin kauaa katsella värisävyjä tauluissa, kun niitä riitti ulkonakin. Talvella sitten taas, ehkä.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

I don't remember you looking any better
but then again I don't remember you.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Aion elää ensiviikon kahdellakymmenellä eurolla. Yksinkertaisesti siksi, että rahatilanteeni on nyt aika heikko, mutta myös opetellakseni itsekuria, koska se on tärkeää.

Ja juuri nyt väsyttää vähän kaikki.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Ole onnellinen siitä,
mitä on nyt.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Aamut ovat kauniita / sinä niitä vasten.

Päivä päivältä minä rakastan enemmän.

Päivä päivältä minä pelkään yhä enemmän, että menetän.

Miksi minun pitää pelätä juuri nyt, kun kaikki on hyvin, kun hän valaisee päiväni ja on läsnä? Miksi minä käperryn varjoihin ja annan niiden hotkaista kaiken hyvän sen sijaan, että pitäisin tiukasti kiinni ja opettelisin luottamaan, opettelisin antamaan tilaa ja vapautta?

Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Höpönlöpön. En minä ole koskaan pelännyt näin paljon, en minä ole koskaan pelännyt näin paljon jonkun menettämistä.

Enkä minä ole koskaan ollut joinakin säihkyvinä hetkinä yhtä onnellinen, yhtä värisevän hehkuva jonkun sylissä.