Empirismiä

Viimeisen kuukauden aikana en ole juurikaan ehtinyt lukea tai kirjoittaa. Se on ollut enimmäkseen kauheaa.

Miksikö? Minä elän hyvin vahvasti sanojen kautta, niin luettujen kuin kirjoitettujen. Silloin kun en vielä ollut sosiaalinen, käytännössä koin kaikki suuret tunteet lukiessa ja kirjoittaessa. Vielä nykyäänkin pääni uhkaa räjähtää, hyperventilointi yllättää ja elämä musertaa, ellen pääse purkamaan tunteitani kirjallisesti.

Siksi minulla on mukana mustakantinen kirja, johon kirjoitan satunnaishuomioita maailmasta. Siksi blogini, Facebook ja vihkoni ovat täynnä minuuttirunoja. Siksi luen romaaneja sikin sokin.

Nyt olen viimeisen kuukauden aikana ollut hirveän paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Olen ollut kiireinen, juossut paikasta toiseen ja käytännössä ollut kirjoittamatta, ehkä yhteensä viittä runoa ja yhtä novellinpoikasta lukuun ottamatta. Ja se on ollut hirveää.

Nyt kun sitten viimein selvisin filosofian tentistä ja edessä on rauhallisempi ilta, en oikein tiedä, mitä lukisin tai kirjoittaisin. Monte Criston kreivi (tosin englanniksi) houkuttaisi kovasti, mutta saatan olla liian laiska. Toisaalta haluaisin kirjoittaa Steely Challengea, mutta minulla ei ole siihen minkäänlaista ideaa. Voisin myös suunnitella tulevaa marraskuukidutusta, joka myös nanona tunnetaan.

Joka tapauksessa yritän voittaa tämän pienoisblokin ja saada jotain aikaiseksi. Mm.

Loppujen lopuksi vielä seuraava ihanuus:

I Will Possess Your Heart