Soraa ja sanoja

Törmäsin massahysterian ja aivoriihen yhdistelmään. Kyse oli valtavasta koneistosta, joka naksutti ja natisi ja rahisi ja raksutti ja sylki ulos toinen toistaan kiehtovampia ideoita. Se pyörii yhä.

Olen juuttunut osaksi valtavaa systeemiä, joka koostuu puhtaasta kaaoksesta, euforiasta, valvotuista öistä ja kofeiinista. Enkä oikeastaan halua edes päästä irti.

For life is short, darlings.

Ja luulen, että kykenen taas kirjoittamaan muutakin kuin ficcejä ja runoja. Nimittäin: Harakkatalvi on valmis.

Ja jossain tuolla syvällä kytee uuden romaanin kipinä, vielä tosin liian keveä roihahtaakseen.