Uljas säiläni Hiidensurma, jolla taistelin tieni läpi aarretta vahtivan, pahvia huokuvan hirviön. Suurta urheutta osoittaen olin ensin houkutellut hirviön kotiluolaani läpi myrskyn ja tuulen, jäisinä piiskovien hiutaleiden, hyökätäkseni sen hurjasti irvistävän teippihymyn läpi.
Ja mitä löysinkään? Kauhistuttaviin, aistiharhoja pursuaviin kansiin (ja lumenvalkoon) hämäävästi pukeutuneita kirjoja. Kädet vavisten käänsin esiin ensimmäisen sivun, ja kyllä, kyllä vain... jälleen kerran Quasimodon rujous kätki sisälle lempeän ja kauniin sydämen.
1 kommentti:
Minusta tuntuu, että sinä olet Vehka.
Miksi löysin tämän blogin vasta tänään..? Nyh.
Lähetä kommentti